Kuinka olla taiteilija

Taiteilijana esiintyminen on hyvä idea, koska se sekä sallii sinun käyttäytyä ylimielisesti kaikkia kohtaan, sekä kääntää charmikkaiden herrasmiesten/viehkeiden neitojen/murhanhimoisten ammattikoululaisten huomion puoleesi.
Tässä muutamia neuvoja kuinka onnistua esiintymään vakuuttavasti:
- Juhlissa seiso syrjäisisimmässä nurkassa muista erillään punaviiniä siemaillen Jos muut juhlijat ovat rikkaita, juo halpaa punaviiniä herättääksesi pahennusta, ja jos taas opiskelijoita, kallista herättääksesi kateutta.
- Jos joku yrittää tehdä tuttavuutta kanssasi, ilmaise hänelle halveksuntasi kaikkia näitä kevytmielisiä juhlijoita kohtaan, jotka yrittävät unohtaa merkityksettömän elämänsä ja tuhon partaalla seisovan maailman kevykenkäisellä juhlinnalla. Tästä huolimatta änkeä vähintään kaksiin juhliin jokaisena viikonloppuna.
- Baarissa kieltäydy juomasta muuta kuin viiniä tai omituisista aineksista koostuvia drinkkejä, kuten gin & tonic.
- Riippumatta varallisuustasostasi käyttäydy aina kuin olisit miljonääri.
- Opettele mahtipontisesti sointuvia lauseita jotka saavat elämäsi kuulostamaan jatkuvalta taistelulta, kuten "Olen tuomittu ajelehtimaan päivästä toiseen rapistuvan ylellisyyden ja ilottoman seksin valtameressä".
- Jos joku sanoo uskovansa jumalaan, naura hänelle ilottomasti, ja mutise jotain sekavaa Voltairesta, Sartresta ja Nietzschestä.
- Värien käyttö vaatteissa ei ole suotavaa.
- Suositeltavia vaatekappaleita ovat mustat pikkutakit, mustat farkut, mustat kävelykengät, mustat kravatit, mustat poolopaidat, mustat... No, ymmärsit idean.
- Halveksi kaikkia suosittuja elokuvia, musiikkia ja muuta taidetta joka on alistunut kaupallisuuden alttarille. Muista intoilla 50-luvun ranskalaisista uuden aallon elokuvista tai 60-luvun hämäristä progeyhtyeistä, joista kukaan ei ole koskaan kuullut.
- Jos joku on sattumalta kuullut jostakin ylistämästäsi elokuvasta tai bändistä, vaihda äkkiä mielipidettäsi.
- Esitä aina kriittisiä kommentteja asioihin, joista muut pitävät. Esim. Ikea, hampurilaiset, colleget, amerikkalaiset toimintaelokuvat, ylipäätään kaikki yleisluontoinen elämästä nauttiminen.
- Halveksi ääneekkäästi ihmisiä jotka omistavat television ja tuhlaavat aikaansa katsomalla sen aivotoimintaa sulattavia viihdeohjelmia. Kieltäydy uskomasta että heillä voisi mitenkään olla yhtä hauskaa kuin sinulla lukiessani yksiössäsi John Miltonia yksin kello neljä aamulla.
- Aurinkolasien käyttäminen paikasta ja vuorokauden ajasta riippumatta on suositeltavaa.
- Jos joku yrittää aloittaa kanssasi keskustelun lukemastaan kirjasta, tuhahda, käänny ympäri ja kävele pois sanomatta sanaakaan.
- Kun joku kysyy viimeaikaisista taiteellisista saavutuksistasi, katso häntä alaspäin ja totea että kirjakustantamot/levy-yhtiöt/taidemaailma ovat alistuneet kapitalismin edessä, eivätkä rohkene julkaista materiaalisia joka olisi mullistavaa. Tämän jälkeen kaada kysyjän päälle lasi viskiä ja tumppaa sikarisi niin että tämä syttyy palamaan.

Aika juoksee, minä en

Omistakaamme tuokio miettiäksemme paljonko aikaa elämästämme käytämme esimerkiksi seuraavanlaisiin toimenpiteisiin:


- Epätoivoiset piiloonsyöksymiset, äkkikäännähdykset ja silmien uudelleen suuntaukset kohdattaessa kadulla vaivaannuttavia puolituttavuuksia.

- Läpinäkyvät yritykset tarkastaa huomaamattomasti onko housujen vetoketju kiinni
 julkisilla paikoilla (ja tämän seurauksena epäilyttävältä hyypiöltä vaikuttaminen).
- Piilottelu ovensa takana välttääkseen astumista rappukäytävään samaan aikaan naapurin kanssa.
- Poikkeuksillisen kovaäänisille tai rytmillisesti huvittavasti purkautuville suolistokaasuille nauraminen

- Meluisassa ravitsemusliikkeessä sinulle puhuvan henkilön sanojen täydellinen väärinkuuleminen, ja tähän ympäripyöreän vastauksen laatiminen joka kuulostaisi edes etäisesti samaa asiaa käsittelevältä toteamukselta.
- Seisominen ruokakaupan jonossa ja mielikuvituksellisten kirousten laatiminen sille rouvalle, joka viidenkymmenen ihmisen edessä kaupan kassalla pyytää yksittäispakkaamaan jokaisen pakasteensa, ostaa viidesti vääränmerkkisiä kevytsavukkeita, vaatii alennusta kurkkusalaattipurkussa olevan kolhun takia, maksaa lukuisillla pullonpalautuskuiteilla, etsii etukorttiaan ja kertoo samalla innoittavaa tarinaa sukulaislastensa ihottumista.

Snobijengit eivät armahda

Se tapahtui Punavuoressa ja kyse oli oikeastaan hallusinaatiosta, joten mitään ei oikeasti tapahtunut Punavuoressa. Yhtäkaikki se kuulosti svengaavalta tavalta aloittaa tarina, huolimatta siitä että jo ensimmäinen lause kumosi itsensä.
Oli synkeä yö. Joukko nuoria gangstereita hiippaili Punavuoren jugendlinnojen silhuettien muodostamien varjoisten kanjonien välissä, lippalakit silmillä ja lököttävät farkut vipattaen yötuulessa. He hiipivät hiljaa hämyisillä kaduilla vilkuillen peloissaan ympäröiviin varjoihin. Ilta oli alkanut lupaavasti heidän viettäessä iltaansa perinteisessä syntisessä merkeissä  Helsingin lähiöissä, joissa he käyttivät ruokotonta kieltä ja joivat runsaasti energiajuomia kuunnellen samalla räpmusiikkia, kunnes varomaton erehdys oli saanut heidät hyppäämään ratikasta Punavuoressa. Tuolla pahamaineisella alueella, jossa ylimieliset ja muihin ihmisiin alentuvasti suhtautuvat snobit liikkuivat. Oli tunnettu fakta, että yöaikaan tavallisen nuorisogangterin ei kannatta liikkua näillä kulmilla, jossa snobijengit vahtivat reviireitään Kerberoksen lailla.
"Me emme voi jäädä tänne, tämä on snobimaata!", ärähti yksi nuorisorikollinen kauhuissaan.
"Olet oikeassa, Iso-Erik, paetaan vielä kun voimme!", huudahtavat muut kuorossa. (Kyllä, kuorossa. Vaikka he ovat nuorisorikollisia, harrastavat he silti kuorotoimintaa).
Yhtäkkiä heidän askeleensa jäykistyvät. Kulman takaa kantautuu karmaisevia ääniä, jotka hyytävät verensä. Kyllä vain, klassista musiikkia, pahamaineinen Brucknerin yhdeksäs sinfonia!
Ennen kuin nuorisogangterien joukko ehtii edes kiljaista kauhusta, se tapahtuu: Kulman takaa astelee esiin pahamaineisten snobien joukko. Heillä on silinterihatut, monokkelit ja frakit. Snobien jengitunnukset! He polttavat piippuja, ja pyörittelevät käsissään kävelykeppejä. Yksi kantaa olkapäällään gramofonia, josta soivat klassiset merkkiteokset karmaisevassa sivistyksellisyydessään.
"Kas vain, te barbaariset moukat,  rullalautajalkineenne ovat kuljettaneet askeleenne flaneeramaan väärille bulevardeille!", sanoo joukon johtaja tuijottaen heitä silinterinsä lierin alta, puhaltaen savua suupielestään.
"M-me ollaan tosi pahoillemme, arvoisa julma snobijohtaja, me ei enää koskaan tulla tänne", sokeltaa yksi nuorisogangstereista jalkansa vispaten kauhusta.
"Onko tuo tanssia? Julkenevatko tolvanat jalkasi harrastaa muuta tanssia kuin charlestonia täällä Punavuoressa?", snobijohtaja ärjäisee.
"Ei, mun jalat vain vispaa kauhusta!"
"En ymmärrä kieltä jota puhut, sinä alkeellinen ameeba, mutta se ei säästä barbaarijoukkoanne muilutukselta! Snobit, kohottakaa kävelelykeppinne hyökkäysasentoon! Von Hannemark, asettakaa gramofoniin Bachia! Sir Lochwark, valmistautukaa lukemaan ääneen Kierkegaardin Päättävää epätieteellistä jälkikirjoitusta samalla kun muut teemme näille moukille sen mitä Ruotsin talvi teki Descartesille!".
"Ei, armoa, me luvataan vaihtaa lippalakit fedoraan ja äänestää kokoomusta!", huutavat epätoivoiset nuorisogansterit kuorossa.
"Armoa? Me snobit emme anna armoa huonosti sävelletyille kuoroavunhuudoille! Olipa sietämättömän ala-arvoista pentatonisen mollin käyttöä, mon dieu!"
Snobit kohotavat kävelykeppinsä. Nuorten ganstereiden öiset avunhuudot katoavat Bachin urkujen jylyyn.

"Koska olet kaunis mutta haisit pahalta, tiesin että sinut oli tapettu."

Leonard Cohen tarjoaa erinomaisia neuvoja runouden kirjoittamiseen.

Leonard Cohen- How to speak poetry

Esittelyssä kolme turistilajia

Esittelyssä kolme laajasti levittäytynyttä turistilajityyppiä:

Perisuomalaiset turistit:
- Kohde valitaan sen perusteella, kuinka hyvin siellä on mahdollista olla tekemättä mitään muuta kuin grillata atleettista kehoaan auringon paahtamalla hiekkarannalla satojen muiden samanhenkisten hylkeiden kanssa. Eduksi lasketaan se, jos kohteessa puhutaan suomea.
- Ollaksemme tarkkoja, eduksi lasketaan myös jos valittu lomakohde ei missään määrin muistuta ulkomaata kulttuuriltaan tai tavoiltaan, sillä mikään maa ei kuitenkaan voi vetää vertoja Suomelle.
- Kätevä keino välttyä ketkujen ulkomaalaisten ruokamyrkytyksiltä on ostaa ruuat valmiiksi Suomesta. Täten välttyy myös kaikenlaisilta lipeviltä puijausyrityksiltä. Reissumies-leivät, Juhla Mokka-kahvi ja kaikki Pirkka-merkkiset tuotteet ovat klassisia makunsa tuntevan kulinaristin valintoja.
- Kulttuurin merkitystä ei sovi unohtaa. Hotellin lähellä on varmasti jokin miellyttävä karaokebaari, jossa on mahdollista osoittaa kansallistunnettaan laulamalla esimerkiksi Kari Tapiota tai Eppu Normaalia.
- Löhöttyään viikon tai kaksi rantatuolissa hotellia lähimpänä sijaitsevalla rannalla on hyvä todeta, että "Eihän näissä ulkomaissa mitään ihmeellistä ole, eihän täällä ole edes muuta tekemistä kuin maata rantatuolilla". Tämä kriittinen arvio osoittaa lausujansa oleva verraton seikkailija ja maailmanmies. Sen jälkeen voikin jatkaa makaamista.

Ylimieliset snobit:
- Lomakohde valitaan sen perusteella, kuinka runsaasti se tarjoaa mahdollisuuksia viettää päiviään museoissa, kirkoissa, hautausmaissa ja muissa paikoissa, joissa kenellekään ei vahingossakaan voi olla hauskaa.
- Loman tarkoituksena ei tule olla hauskanpito, vaan pyrkimys koota mahdollisimman suuri valikoima erilaisia kultturelleja snobikokemuksia joilla voi osoittaa paremmuuttaan muiden snobien kilpailevissa illanvietoissa.
- On hyvä laatia etukäteen tarkka-aikataulu, jossa ehtii varmasti vierailla jokaisella kansallisella muistomerkillä, pienessä kappelissa tai tomuisessa museossa, samalla lukien taustatietoa matkaoppaasta, jotta tietää hiljentyä asianmukaisella vakavuudella Leonardo da Vincin kissan haudalla.
- Ruokakulttuurin puolesta on syytä valita ravintoloita, jossa ruoka on pientä ja hinta suurta. Ravintolan ruuasta tekee aina parempaa, jos jokin tunnettu taiteilija tai muu merkkihenkilö on syönyt samassa paikassa sata vuotta sitten.
- On suotavaa hankkia matkalta lierihattuja, kaulahuiveja sekä käsilaukkuja, jotta kun joku lausuu teatterin lämpiössä virallisen kohteliaisuuden esimerkiksi sanoin "Oi, miten hieno kaulahuivi", voi siihen vastata asianmukaisesti "Voi kiitos, se on Lontoosta ja hyvin kallis!".


Madventures-pölvästit:
- Kohde lomalle varataan sen perusteella että siellä on mahdollisimman epämukavaa, epäturvallista ja epäkäytännöllistä.
- Hotelli on syytä valita mahdollisimman epämukavaksi, ja on etu jos se sijaitsee vaarallisella alueella. Kun sinua puukotetaan kolumbialaisen huumediilerin toimesta, olet etuoikeutettu kokemaan annoksen paikallista tapakulttuuria. Lisäksi saat erinomaisen tilaisuuden tutustua paikalliseen terveydenhuoltoon.
- Jos satut liikkumaan paikassa jossa on muitakin turisteja, jollainen et itse missään nimessä ole, muista pukeutua epäsiistiksi hipiksi ja katso halveksien ihmisiä jotka tekevät turistimaisia asioita, kuten ostavat ruokaa ravintolasta. Suuntaa sitten satunnaiseen hurmaavaan katukyökkiin ostamaan ravitsevia moottoriöljyssä paistettuja heinäsirkkoja.
- Missä sitten oletkin, muista etsiytyä paikkoihin joihin edes paikalliset eivät halua jalallaan astua. Lähiöiden kälyisät baarit, satunnaiset oopiumluolat sekä epämääräiset spirituaaliset puijauskeskukset  antavat mainion esimerkin paikallisesta aidosta kulttuurista. Tätä faktaa on hyvä painottaa Youtubeen-postatuissa matkavideoissa.

Surupuisto

Huvipuistot ovat kummaksuttavia paikkoja. Ihmiset altistavat itsensä kokemaan epämukavia ja nöyräättäviä tilanteita, jotka missä tahansa muussa tilanteessa tuntuisivat huikaistuttavan typeriltä, mutta huvipuiston porttien sisällä hauskoilta. Vapaaehtoisesti he tekevät järkettömiä asioita, kuten kastuvat läpimäräksi laitteessa jonka ainoa funktio on kastella ihmisiä, ampuvat itsensä taivaalle kummallisilla tykeillä tai viettävät aikaa perheensä kanssa. Tämän kaiken he tekevät mielipuolisesti hihitellen kuvaten samalla videomateriaalia, jotta myös jälkipolvet saattaisivat muistaa ikuisesti tämän nöyryytyksen.

Voisin perustaa huvipuistolle kilpailijaksi surupuiston. Se tarjoaisi ihmisille nöyryyttäviä ja epämukavia kokemuksia, jotka tekisivät heidät hyvin surullisiksi.
Laitevalikoimaan kuuluisi muunmuassa:
- Elokuvateatteri jossa pyörisi loppumattomasti ranskalaisen uuden aallon taide-elokuvia, kolmelta kankaalta yhtäaikaa. Aulassa jaettaisiin nenäliinoja ja itsemurhapillereitä.
- Saa turpaasi- kone. Kolikoilla toimiva laite, joka lyö käyttäjäänsä turpaan. Valittavana olisi eri asteisia turpaanvedon tasoja kuten "vihainen vaimo pikkujoulujen jälkeen", "keravalainen huligaani nakkikioskijonossa" sekä "mies jonka nahkahousut eivät sittenkään viitanneet homouteen vaan moottoripyöräjengiin".
- "A Conversation with Jean-Paul Sartre". Suljettu hämärä huone, jossa pääset keskustelemaan Sartrea esittävän näyttelijän kanssa elämäsi haaveista. Sartre murskaa jokaisen niistä kertoen elämämme olevan tarkoituksetonta vaellusta vailla toivoa merkityksistä, juoden samallla lukuisia laseja viiniä ja polttaen ketjussa.
- Kela-simulaattori. Kohtaat tyylikkäimmillä 80-luvun verhoilla ja toimistohuonekaluilla kalustetussa huoneessa lasin takana istuvan jokseenkin elottoman hahmon, joka toisaalta puhuu sinulle mutta jonka kasvoissa yksikään lihas ei kertaakaan liikahda minkäänlaisen tunteen merkiksi. Sinulle kerrotaan puolen tunnin ajan kuinka et omista ihmisarvoa ja kansantaloudellisesti hyödyllisintä olisi että päättäisit oitis päiväsi. Jos haluat valittaa tästä mielipiteestä, saat täytettäväksi kolmesataa sivuisen kaavakkeen, joka tulee palauttaa Kelan toimistoon kaksi vuotta sitten.
- Hevoskaruselli. Tämä on tietysti eräs huvipuistojen vakiolaitteista, mutta luoja paratkoon, se ei ole koskaan voinut tuoda kenenkään elämään mitään positiivista. Ne elottomasti tuijottavat muovihevoset ja hyytävä musiikki. Kokonaisvaikutelma on kuin David Lynchin elokuvasta.

Kollaasi viimeaikaisista huonoista ideoista

Toisinaan saan niin hyviä ideoita, että tunnen tarpeen vaieta niistä ikiajoiksi.
Toisinaan saan niin huonoja ideoita, että tunnen halun saattaa ne kaikkien nähtäväksi.
Olen tavannut laatia tälläisia suunnitelmia vuosikausia, vaikken olekaan vielä aivan selvittänyt itselleni miksi. Yleisesti ottaen tarkoituksena olisi luullakseni tuottaa itselleni vulgaari äkkivaurastuminen, mutta toisaalta tämä suunnitelma on jokseenkin ristiriidassa näiden punomieni ajatusjuonien uskomattoman typeryyden kanssa.
Tässä muutama esimerkiksi:
- Kilpailullinen ruuanlaittosarja, jossa kaikkien osallistujien silmät silmät sidotaan heidän valmistaessaan haasteellisia ruokia, jotka vaativat esimerkiksi palavan tulen, kuuman ölyn ja elävien miekkahaiden käsittelyä.
- Vampyyri-Ikea. Vampyyreille suunnattu versio Ikeasta, joka tarjoaa budjettiystävällisiä ruumisarkkuja, auringonvalon kestäviä pimennysverhoja sekä verityyppien aromien maistelelemiseen suunniteltuja metallipikareita.
- Keilarata, jossa keilojen sijasta pyritään kaatamaan mahdollisimman suuri määrä rivissä seisovia ex-kansanedustajia.
- Valtaisa tykki, joka ampuisi ihmisiä erittäin pitkän matkan päähän. Tätä voisi mainostaa jonkinlaisena viihdelaitteena, ja vaikutelman tukemiseksi sen voisi pystyttää johonkin huvipuistoon. Sillä ei ole niin huonoa ideaa ettei se menisi lävitse, jos tapahtumapaikkana on huvipuisto. Ideana olisi että ihmiset maksaisivat suurehkon summan rahaa, kipuaisivat tykkiin (luultavasti he tässä välissä kysyisivät "Onhan tämä turvallista?", johon tykinkäsittelytiimi vastaisi luottamustaherättävästi nyökytellen, kolkkaisi henkilön sorkkaraudalla, sulkisi tykin kiiresti ja ampuisi henkilön jonnekin kauas). Kun sanon kauas, tarkoitan todella kauas, satoja kilometrien päähän. Niin pitkälle, että kun henkilö viimein laskeutuisi, olisi tämä niin pitkän matkan päässä ettei jaksaisi enää vaivautua vaatimaan rahojaan takaisin. Ollaksemme tarkkoja on jopa kenties mahdollista että muutaman sadan kilometrin ensin taivaalla lennettyään ja sitten laskeuduttuaan ei välttämättä ole kovin henkevässä kunnossa reklamoimaan asiasta. Ja vaikka henkilö jäisi henkiin ja haluaisi valittaa asiasta, hän olisi juuri lentänyt Suomesta Meksikoon, vailla passia ja rahaa, ainoana vaihtoehtonaan tienata elantonsa katutanssijana tai perustamalla tukikeskus sortuneille vegaaneille.

Nämä todella ovat huonoja ideoita.

Päivitettyjä sananlaskuja

Suomalaisten sananlaskujen perinne on täynnä suuria tyhjänpäiväisyyksiä, jotka ovat sekä mielikuvituksettomia että järjenvastaisia. Niiden pääasiallinen funktio on ollut tarjota ihmisille yksinkertaisia vastauksia tilanteisiin, jossa heidän on odotettu käyttävän aivosolujaan johonkin muuhun kuin pingiksen pelaamiseen. Enimmäkseen ne ovat huonoa kansallista itsetuntoa korostavia masentavia latteuksia, jotka motivoivat erinomaisesti kaivamaan oman hautakuopan routaiseen maahan, sitten kuolemaan, ja sitten peittämään oman hautansa.
Olen päivittänyt joitakin tunnettuja sananlaskuja nykyaikaiseen muotoon, jotta ne tarjoaisivat entistä suurempaa käytännönhyötyä lukijoilleen:

"Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vielä parempi Alfa Romeo autotallissa ja kymmenen miljoonaa tilillä."

"Ahkeruus kovan onnenkin voittaa. Sata orjaa ahkeruudenkin voittaa."

"Puhtaus on puoli ruokaa. Syö saippuaa, köyhä."

"Rakkaalle lapsella on monta nimeä. Ja huonomuistiset vanhemmat."

"Soma kuin sika pienenä. Tämä ei vielä lupaa paljoa."

"Suu valehtelee mutta silmät puhuvat totta. Positiivisena puolena, silmät eivät puhu."

"Sopu sijaa antaa. Kuten myös moottorisaha."

"Älä pure ruokkivaa kättä. Sen sijaan kolkkaa käden omistaja, varasta hänen lompakkonsa ja tyhjennä jääkaappi."

"Asioilla on kaksi puolta. Tämän sananlaskun keksijällä kaksi aivosolua."

"Leipä miehen tiellä pitää. Useimmat suosivat silti autolla ajamista."

"Haukkuva koira ei pure. Ei tosin ole kannattavaa odottaa haukkumisen loppumista."

"Jos antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden. Jos antaa pahalle kirjepommin, paha räjähtää kadulla kävellessään."

"Historia toistaa itseään. Historia toistaa it... Hetkinen?"

"Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Seuraavaksi luvassa rikkihapposade, ydinsota ja Kauniit ja rohkeat-uusintamaraton samana päivänä."

"Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Esimerkiksi, palkkaamalla hullun töihin."

Jäätelöimperiumi

Kehittelin ideoita, joilla voisin valloittaa jäätelömarkkinat. Keksinpalaset ja suklaapommit jäätelön seassa ovat jo hieman nähty, kuten romanttisia lupauksia uhkuvat nimivalinnat. Tässä muutama kehittelemäni ajatus uudentyyppisistä jäätelöelämyksistä:

Melankolia:
Kuolleita lehtiä, multaa ja lahoavia puunpaloja.

Keuhkosyöpä:
Piipputupakkaa ja juoksevaa tervaa.

Yhden yön erehdys:
Huulipunanpaloja, seissyttä shampanjaa sekä halpaa hajuvettä.

Media-assistentin työllisyysnäkymä:
Tyhjä jäätelölaatikko.

Viuh!

Suunnittelin hankkivani liukutolpan. Siis kahden kerroksen välillä olevan tolpan, jota pitkin voi singahtaa kerroksesta toiseen. Yleensä ylemmästä alempaan, koska perinteisesti painovoima toimii vain yhteen suuntaan. Tämä on tuttu liikkumakeino mm. Batmanin ja lepakkoluolan välillä. Sille on varmasti olemassa jokin oikeaoppisempi nimi kuin "liukutolppa", mutta se viisi sekuntia jonka asian tarkistaminen Googlesta veisi ei suoranaisesti tuntunut vaivan arvoiselta.
Ennen kuin aloin sahata lattiaani reikää, tulin hetkeksi miettineeksi moisen svengaavan liikkumamuodon vaaroja.
Entä jos ote irtoaa? Olisi vaivaannuttavaa, jos kuolintodistuksessa lukisi "Taittoi niskansa epäonnistuttuaan liukatolpan käyttämisessä". (Sitä vastoin paljon siistimpi kuolinsyytodistuksenkuolinnimike olisi "Sai miekan sydämeensä merirosvolaivan kapinassa").
Lisäksi luulisi ettei yksi metallinen tolppa juurikaan hidasta liikkumista, joten eikö olisi vain sama asia leikata lattiaan reikä ja hypätä siitä alas. Sitten aloin miettiä miksi ylipäänsä sahata lattiaan reikä sen sijaan että käyttäisi vaikkapa, no, ovia ja portaita.
Sitten murskauduin henkisesti tajuttuani ajankäyttöni prioriteettien puutteen, ja tunsin tarpeen sekoittaa gin & tonicin.

Latteuksia, sarjatulella

Toisinaan pohdiskelen tapoja joilla rikastua, ihan vain siksi että voisin sytytellä sikareja seteleillä ja kylpeä konjakissa. Tekemieni havaintojen perusteella epäilen, että paras vaihtoehto olisi ryhtyä jonkinlaiseksi uskonnolliseksi ylimykseksi tai poliittiseksi posetiivariksi, jonka ainoa tehtävä olisi ampua suustaan epämääräisyyksiä, jotka kuulostavat hyvin syvällisiltä mutta joista ei ole mitään hyötyä. Kuten Dalai Lama, joka pääasiassa syö riisiä ja kehottaa olemaan kiva, ja on tästä syystä arvostettu älykkö.

Mainion tuoreen esimerkin tämänsorttisesta puijauksesta tarjoaa Sauli Niinistön jumalallista valoa hehkuva syrjäytymisentorjuntasivusto www.tavallisia.fi. Suurella juhlavuudella on kyhätty kasaan omituinen sivusto, jonka graafinen ulkoasu on kiinnostava yhdistelmä mitäänsanomattomuutta ja sekavuutta, ja joka tarjoaa kymmeniä sivuja täynnä itsestäänselviä latteuksia, joiden rinnalla keskiverron turkkilaispizzerian ruokalista vaikuttaa Sartren esseekokoelmalta.

Asia on herättänyt suurta kummastusta ja tuohtumusta, jossa on ilmeisesti kokonaan jäänyt huomaamatta että koko sivusto on ilmiselvä vitsi. Tämä on ymmärrettävää, koska kyseessä on ensimmäinen kerta historiassa kun Sauli Niinistöllä on jotain tekemistä vitsailun kanssa. Kyseistä sivustoa on kuitenkin mahdotonta lukea nauramatta kaikenaikaa hyvin epämiehekkäästi hihittäen. Luin sivustoa hulvattoman epäuskon alaisuudessa, ja kliksauttelin itseäni edestakaisin uskomattoman kömpelössä sivurakenteessa, jonka valkoisesta ankeudesta vuoroin sinkoutui silmilleni toinen toistaan pölvästimäisempiä neuvoja, vuoroin kliseisiä kuvia toisiaan pitelevistä käsistä. Sivuston nimi ironisoi jo itseään: "Ihan tavallisia asioita- eli ei näistä mitään hyötyä ole, hähää!". Operaation jatkuessa huomasin nauravani aina vain hallitsemattomammin. Nauroin niin paljon että join epähuomiossa pullon viiniä, putosin alas parvekkeeltani ja menin naimisiin ruusupensaan kanssa. Toivuttuani tästä koettelemuksesta ja laitettuani avioerohakemuksen vireille tunsin halun henkilökohtaisesti onnitella Niinistön työtiimiä tästä mainiosta huumorisivustosta, joka on erinomainen satiiri siitä, millainen lässähdys Niinistön kampanja syrjäytymisen ehkäisemiseksi olisi voinut pahimmillaan olla.

Onneksi tätä projektia ei ole tehty tosissaan suurella rahalla asiantuntijalauman voimin. Silloinhan se olisi vain kolossaalisen typerää irvailua, josta seuraava vaihe olisi rakentaa presidentinlinnan päälle keskisormen muotoinen tykki ja ampua sillä oksennusta kansalaisten päälle.

Koska tässä bisneksessä kuitenkin varmasti liikkuu kelpo rahat, tarjoan tässä muutamia hyviä neuvoja ilmaiseksi:

"Hengittäminen on hyödyllistä".
"Oman päänsä hakkaaminen vasaralla ei ole viihteellistä"
"On hyvin vaikeaa ajaa autolla itsensä päältä"
"Jos tapaat iltakävelyllä leijonan, on hyvä omata laadukkaat juoksukengät"
"Kannattaisi olla rikas eikä köyhä"
"Rikkihappo ei useinkaan ole kahvia"
"Housuja ei pidetä päässä"
"Lapsen yli ajaminen ruohonleikkurilla ei ole suositeltavaa"

 Voitte vain arvailla, kuinka hyviä neuvoja antaisin vaikkapa viiden miljoonan tuntipalkalla.

Taidetta pölvästeille

Bisnesidea joka ei voisi epäonnistua: Huonon taiteen galleria.
Paikka jossa myytäisiin uskomattoman huonoa taidetta hyvin kalliiseen hintaan. Tietysti Punavuoressa. Huonoja lyijykynytöherryksiä Elviksestä ruskeiden kirjakuorien taakse piirrettyinä. Käytettyjä nenäliinoja kehystettyinä kultaraameihin. Ikea-huonekaluja, joiden yli on ajettu rekalla ja sitten sytytetty palamaan.
Gallerian nimi olisi Ylvään Öykkäröivä Roska Galleria. Tuttavallisemmin YÖRG.
Näyttelynavajaiset olisivat aina tilaisuus, josta kuhistaisiin hipsteriviikset suhisten Punavuoren kahviloissa espressokuppien äärellä. "Olettekos kuulleet huhuja YÖRGin syksyn valikoimasta?", hihkuisivat hipsterit pikkusistoiltaan varastamissa housuissa, "Kuulemma ne ovat tällä kertaa koonneet puhelinluettoja pinoiksi ja kaataneet niiden päälle majoneesia!". "Iiik, kuinka tietoisen epätaiteellista. Nyt tiedän mihin käytän työttömyyspäivärahani!", kiljuisivat hipsterit niin että heidän lasittomat silmälasinsa putoaisivat itusalaattiin. 
Näyttelytilassa itsetietoiset hipsterit ja ylimieliset taidesnobit hekumoisivat kaiken huonon taiteen keskellä. He eivät voisi kuvitella hauskempaa asiaa kuin maksaa tuhansia euroja siitä, että saavat olohuoneensa jotakin uskottoman rumaa ja epäkäytännöllistä viihdyttämään heitä ironisesti. Aina tavatessaan ystäviään brandylasillisella ennen oopperaan lähtöä he voisivat vitsailla asiasta kepeästi:
"Oh, Hilda, enpä olisi uskonut että Säkkipilliä Soittava Täytetty Mursu näyttää olohuoneessamme vielä pahemmalta kuin luulinkaan!".
"Totisesti, Bernard. Luulen että meidän on pakko ostaa samaan sarjaan kuuluva Pinkki Pahanhajuinen Puhveli vain tasapainottamaan tilannetta".
"Kultaseni, tiedäthän että se tulee maksamaan tuhansia?"
"Tiedän. Mahtavaa, eikö olekin. Hihihihii!"
"Hohohohoo!"

Eleganssin salat

Juhlavuuden nimissä ihmiset ovat valmiita altistamaan itsensä mitä oudoksuttavimmille ilmiöille. Missä vain ovat juhlat, siellä vallitsee epämukavien käytäntöjen viidakko.
Kuten vaikkapa kravatit. Ne ovat kangasviipaleita, jotka sidotaan monimutkaisella rituaalilla kaulan ympärille jotta vaikutelma olisi arvokas, vaikka ne tuntuvatkin vain siltä kuin kuristajakäärme tekisi läheistä tuttavuutta kaulasi kanssa.
Kaikista keljuin keksintö ovat kuitenkin kahvikupit. Juhlissa tulee käyttää vain mahdollisimman pieniä kahvikuppeja, jotka tulee asettaa samaa sarjaa olevan sangen pienen lautasen päälle. Palveluhenkilökunnalle maksetaan siitä, että he kaatavat nämä kupit täyteen kuumia nesteitä, jotka pienikin tahaton liikerata saa ylitsevuotaisesti pärskymään kupin laitojen ylitse. Tämän myötä käynnistyy vaarojen täyttämä retki kahvipöydästä kohti istumapaikkaa, jotka ammattimaisen kieroutuneisuuden nimissä on pyritty sijoittumaan mahdollisimman kauas toisistaan. Matkan ainoa pyrkimys on yrittää selvitä takaisin pöytään siten että noin puolet kahvista olisi jäljellä kupissa, eikä liian paljon siitä olisi läikkynyt esimerkiksi lattialle tai sattumanvaraisen sukulaisen niskaan.
Seuraavan kerran osallistuanne tämän tyyppisiin juhliin, kehoitan etsimään käsiinne juhlien järjestävän tahon ja kaatamaan hänen päälleen kupillisen kuumaa kahvia hyvin hitaasti, ja lausua samaan aikaan juhlavasti elehtien: "Tässä sinulle eleganssia, senkin vanha nauris!".

Vincent Price & Kermit

Lasten nimeämispolitiikasta

Toisinaan ihmiset päättävät antaa lapselleen jonkin omasta mielestään ylvään, muiden mielestä sangen pölvästimäisen nimikombinaation, kuten Abraham-Erasmus, Florensia-Hillamarja tai Purjo-Minerva. Näin he tuomitsevat lapsensa ikiajaksi kärsimään jostakin ikävästä lempinimestä, jonka satunnainen esikouluikäinen rapariiviö möläyttää suustaan koska ei osaa puhua. Kuten vaikkapa Allu, Viltsu, Masa, Pena, Väpä, Keke, Nysä. Yön koittaessa Allu huutaa tyhjille seinille "Kutsukaa minua Abraham-Erasmukseksi", mutta turhaan. Hänet on tuomittu kantamaan elämänsä halki hölmöä lempimeään.
Lempinimet ovat yleisluontoisesti asia, joka tulisi kieltää lailla. Kuten oikeastaan kaikki normaalit nimet. On ikävä rangaistus antaa lapselleen nimeksi vaikka Pekka, Sami tai Tiina. Kieltämättä kummalliset nimikombinaatiotkaan eivät edusta erityisen tyylikästä tapaa hoitaa asia. Kätevintä olisi hieman intiaanihetkinen ratkaisu, jossa ensimmäisen viiden vuoden ajan lapset kulkisivat yleisluontoisella koodinimellä, kuten "Lapsi, osa1". Tämän jälkeen hänet voitaisiin nimetä loppuelämäänsä varten tähänastisessa elämässään osoittamiensa taitojen mukaan, jotka sekä kertoisivat hänet lahjakkuudestaan että myös tarjoaisivat yksilöllisen nimiratkaisun, kuten: "Juoksee ilman housuja tyttöjen perässä", "Ei ole vieläkään aivan varma kuinka vessa toimii" tai "Osoittaa merkittävää lahjakkuutta asioiden piilottamisessa korvakäytäväänsä".

Ladattu ase povitaskussa luo tunnelmaa

Aina kuullessani ihmisten puhuvan asuntolainojen koroista, lastenhoidosta tai Opelin osamaksuista, tunnen halun ampua pikaisesti itseäni jalkaan vain piristääkseni tunnelmaa.

Vaarallinen elämä

Terveysintoilun suurkalifit, joiden mielestä on ideaalia elää mahdollisimman tylsä ja pitkä elämä, olisivat innokkaasti kieltämässä kaikenlaiset alkoholipitoiset eliksiirit sekä savukkeet. Mielestäni tämä on lupaava lähtökohta jolla tehdä ihmisten elämä vielä hieman ikävämmäksi, mutta se pitäisi viedä vielä paljon pidemmälle.
Tälläkin hetkellä kauppojen hyllyt pursuilevat teollisesti valmistettuja myrkkyruokia, sekä lisäksi esimerkiksi haarukoita, purkinavaajia ja monenlaisia muita potentiaalisia surmatyönvälineitä. Ja tietysti syntisiä elokuvia ja musiikkia, jotka rappeuttavat sielun siveyden peruuttomattomasti.
Ollaksemme tarkkoja vierailu missä tahansa päivittäistavaraliikkeessä on täynnänsä sellaisia potentiaalisia kuoleman kanjoneita ja surmatyön sivukujia, että olisi parasta kieltää ne kokonaan. Tai ellei se onnistu, niin tehdä niistä vaarallisia pimeyden linnakkeita, joissa vierailu olisi uhkearohkea yritys päästä hengestään muutaman mikroaterien ja suklaapatukan tähden.
Kaikki Prismat, Citymarketit ja Salet tulisi ympäröidä krokotiilejä pursuilevilla vallihaudoilla, joiden yli täytyy singahtaa liaaneilla. Kauppakeskuksien ovia vartioisivat miekoin ja kirvein aseistetut ritarit, jotka täytyy päihittää kaksintaistelussa paljain nyrkein. Jos niistä selviäisi, kaupan käytävillä yllättävät ansaluukut lattiassa ja katosta heilahtelevat kirveet saattavat milloin tahansa katkaista sekä kauppareissun että elämän. Kaupan kassoille ei sinänsä tarvitsisi tehdä mitään, mutta siellä nykyisin työskentelevät graafikot ja filosofian maisterit korvattaisiin Kelan työntekijöillä, joille pitäisi kymmenillä erilaisilla hakemuksilla ja kaavakkeilla perustella, miksi olisi oikeutettu ostamaan uunipizzaa ja perunalastuja.
Tähän tapaan: "Allekirjoittanut hakee oikeutta hankkia omistukseensa oh. kaavakkeessa mainitut elintarvikkeet hauskanpidollisissa tarkoituksissa, lisäselvitys ks. kaavio 3, sanan "hauskanpito" merkitys ks. sanakirja".

Alan Rickman juo teetä hitaasti

Tämä on hyvin outoa.
Portraits in dramatic time - Alan Rickman

http://www.youtube.com/watch?v=AG-obuR914E

Suljettujen ovien takana

Jollakin kierolla tavalla olen kiinnostunut tietämään mitä paavi tekee vapaa-ajallaan silloin kun haluaa revitellä eikä kukaan ole näkemässä. Otaksun että hän pitää Pietarinkirkossa vaahtobileitä ylimpien kardinaalien kanssa, juo mojitoja hopeapikareista ja tanssii alttarin päällä charlestonia. Kuvittelen myös kuinka Englannin kuningatar leikkii linnansa sadoissa holveissa piilosta muiden maiden kuninkaallisten kansssa, ja kuinka Obama päällystää valkoisen talkoisen lattiat saippualla ja liukuu uimahousuissaan pitkin linnakettaan vislaten riemukkaasti. Kaiken tämän ainakin itse tekisin.

Taivaan porteilla

Taivaan pitäisi olla ikuisen onnen ja autuuden tyyssija. Mutta kuvitelkaamme tilanne jossa aviopari päätyy yhtäaikaa taivaanportille, vaikkapa siksi että mies ja nainen ovat viettämässä romanttista illallista ravintolassa jossa he syövät huonosti valmistettua bouillabaissea ja kuolevat, ja sattumalta myös miehen vaimo kuolee samaan aikaan taivaalta putoavan flyygelin alle. He päätyvät yhtäaikaa taivaan portille, jossa Pietari pikaisesti silmäilee läpi pariskunnan vaatimattomien syntien listan, toteaa ne vähäisiksi ja kehottaa heidät tervetulleeksi nauttimaan taivaallisia gin toniceja. Mutta synnit, jotka jumalalle ovat pieniä eivät ole sitä miehelle ja naiselle. Pietarin lista paljastaa naisen ostaneen toistuvasti salaa Chanelin laukkuja rahalla jonka väitti lahjoittaneensa etanoiden akrobatiakoulun hyväksi, ja miehen käyneen vapaapainiotteluissa kaikkina niitä iltoina, joina hän väitti menevänsä rekkakuskiystäviensä kanssa kansallisbalettiin. Lisäksi mies on vuosikymmeniä valehdellut naisen ruokien olevan maittavia, ja nainen miehen hiuslisäkkeen näyttävän aidolta. Tämä käynnistää loppumattoman nalkutuksen, voivottelun ja murinan hyökyaallokon. "Kaikki nämä vuosikymmenet, ja tietysti juuri kun tulemme taivaaseen!", nainen karjuu. Mikä pahinta, tietysti taivas on täynnänsä samanlaisen kohtalon kokeneita pariskuntia, aivan yhtä katkerina siitä että joutuvat katsomaan toistensa turpeita naamoja hamaan ikuisuuteen. Näin taivaasta tulee ikiaikainen parisuhdekonsultaation vastaanottokeskus, täynnä katkeria syytöksiä ja sarkastista mutinaa. Kuka kestäisi sellaista. Varmasti jumalakin hiipii yön synkkinä hetkenä manalaan nauttimaan viskejä hyvässä seurassa paholaisen, Winston Churchillin sekä kaikkien maailman asianajajien kanssa, jotka kiehuvat yhdessä isossa padassa siemaillen Johnnie Walkeria tyytyväisinä siitä, että ovat välttyneet taivaan kirouksilta.

Heteroavioliitot tulisi kieltää lailla

Heteroavioliitot tulisi kieltää lailla, miestä ja naista ei ole tarkoitettu toimimaan yhdessä. Asian tiimoilta on tehty katastrofaalisia käytännön kokeiluita tuhansien vuosien ajan.
Miehen ja naisen ohjelmoinnissa on ylitsepääsemättömiä käytännön ongelmia. Kuten että nainen ei koskaan tarkoita mitä sanoo, ja mies tarkoittaa aina mitä sanoo.
Tämä perustavanlaatuinen ongelma on suurin syy epäonnistumisiin miehen ja naisen kanssakäymisessä.
Tunnetusti miehet ovat yksinkertaisia pölvästejä, he eivät halua tehdä muuta kuin istua sohvalla siemaillen olutta ja katsoa autoja ajamassa ympyrää ( haaveillen urheiluautoista, supermalleista ja huvijahdeista tekemättä asian eteen mitään). Jos nainen keskeyttää tämän rituaalin sanoen miehelle että tämä voisi tehdä muutakin kuin löhötä sohvalla, nainen olettaa miehen ymmärtävän että tämän tulisi oitis käydä kaupassa ja ostaa aineksia parsakaalipiparjuurisalaattiin, viedä roskat ulos, ajaa nurmikko, vaihtaa autonrenkaat, pestä ikkunat ja kirjoittaa sonettikokoelmama puolisonsa ylistykseksi.
Jos mies taas pyytää naista tuomaan jääkaapista oluen, nainen on varma että tämä yksinkertainen kehotus on vihjaus siitä on hän on lihonnut muodottomaksi palloksi, että mies ei enää halua häntä ja että hänen tulisi oitis liittyä viiteen jumppakerhoon, varata aika rasvaimuun, aloittaa jooga ja ostaa uusi mekko (viimeinen kohta on vakiotoimenpide kaikissa ongelmatilanteissa).
Nämä ongelmat kasvavat vuosien kuluessa. Vanhentuessaan nainen kokee halun alkaa harrastaa kyseisenä ajankohtana suosiossa olevaa kummallisesti nimettyä muotijumppaa, istuttaa pihalle kukkasia ja syödä pelkästään höyrytettyjä kasviksia. Mies taas haluaa istua sohvalla juomassa olutta ja katsoa autoja ajamassa ympyrää.
Lopputuloksena miehet ja naiset jakaantuvat ja perustavat omia seurapiirikerhojaan. Naiset istuvat kukkakuvioisissa kahvilapöydissä siemailemassa yrttiteetä ja haukkuvat miehiään. Miehet istuvat sohvallaan, juovat olutta katsellen autoja ajamassa ympyrää ja haukkuvat vaimojaan.
Tämä vuosituhansia kestänyt, tragedioita ja kaaosta tuottava kohtalokas perinne voidaan lopettaa koska tahansa. Ratkaisu on helppo.
Maapallo tulee jakaa kahtia ja pystyttää satoja metrejä korkea teräsmuuri rajaksi. Naiset asuttavat toista puolta, miehet toista. Näin kukin sukupuoli voi rauhassa keskittyä omiin ajanviettoihinsa, naiset ostamaan mekkoja ja miehet katsomaan ympyrää ajavia autoja. Kaikki maailman ongelmat ovat ratkenneet yhdessä hujahduksessa. Luultavasti joku satunnnaista uskontokuntaa edustava korkearvoinen hiippalakkinen hörhö julistaisi tämän olevan rikkomus jumalansa ikiaikaisia käskyjä vastaan. Hänen onkin helppo puhua, sillä korkearvoiset uskonmiehet ovat aina olleet riittävän juonikkaita pysyäkseen erossa parisuhteeksi kutsutusta tuhoisasta operaatiosta, eivätkä näin ollen tiedä minkäsortin koettelemuksesta on kysymys.

Loukkaantumistalkoot & poliittinen korrektius

Vitsien kertominen on vaarallista. Varusteleka pääsi Helsingin Sanomien etusivulle, koska myi tuotetta nimellä vaimonhakkaajapaita. Teko on pöyristyttävä, sillä kyseinen vaatekappale on tunnetusti vain herrasmiesten suosima pukine. Ensi- ja turvakotienliiton toimitusjohaja tuohtui asiasta, koska perheväkivalta on vakava asia, eikä mitään vakavaa asiaa ole sallittua humorisoida.
Suomessa onkin jokaista asiaa varten perustettu oma virasto, jonka tehtävä on loukkaantua siitä jos edustamastaan asiasta vitsaillaan.
Koska Suomen valtion pääasiallinen harrastus on miettiä mitä muut maailman valtiot ajattelevat meistä, voisimme osoittaa edistyksellisyytemme ja ryhtyä maailman ainoaksi poliittisesti täysin korrektiksi valtioksi, jossa loukkaavien vitsien ja ruokottomien puheiden kertominen olisi kielletty laissa.
Tämä on  haastavaa, ja vaatii uutta asennoitumista. On hyvin tarkkaan mietittävä puheenaiheet joista voi puhua arvostellen, ehkä jopa huumorilla sivallellen.
Kiellettyjä aiheita ovat esimerkiksi:
- Kuolema, liian vakavaa, vaikka jokainen ennen meitä elänyt ihminen on kuollut,  jokainen elävä kuolee pian ja jokainen koskaan syntyvä tulee kuolemaan.
- Uskonnot, koska on pyhä oikeus uskoa valitsemaansa jumalhahmoon, ja ratioaalinen, faktalähtöinen keskustelu asiasta on tarpeetonta.
- Kaikki satunnaisesti valitut ikävät jutut, sillä jos asia on vaikea ja sisältää erilaisia puolia, on parasta olla keskustelematta siitä ollenkaan.

Sen sijaan tulee keskustella vain hyväksyttävistä, keveistä aiheista, mutta niidenkin kanssa on oltava hyvin tarkka.
Voisi esimerkiksi kuvitella, ettei tee mitään väärää todetessaan junassa ystävälleen sään olevan huono toisin kuin ennustettiin. Mutta entäpä jos vain kahden tuolirivin päässä istuu meteorologi, tai joku joka tuntee meteorologin, tai joku jonka serkku on naimisissa meteorologin kansa, ja kertoo nämä sanat hänelle. Epäonnisen meteorologin viikko saattaa mennä täysin pilalle.
Uusi poliittinen korrektius tulee ulottaa jokaiselle elämänosa-alueelle. Jos saa ravintolassa eteensä karmaisevan annoksen, tulee asiaa kommentoida seuraavasti:
"Tarjoilija, kertokaa kokille ystävälliset kiitokseni siitä, että hänen ruokansa sai ummetuksesta kärsineen vatsani jälleen toimimaan!".

Huumori on tietysti tärkeä asia, mutta vaikeasti hallittava sillä se livahtaa hyvin helposti poliittiseen epäkorrektiuteen. Valtion taholta olisi syytä perustaa oma virasto, joka keskittyisi ainoastaan kehittämään vitsejä jotka eivät loukkaa ketään, ja parhaimmassa tapauksessa ovat jopa opettavaisia. Esimerkiksi näin:

"Pikku-Kalle meni kauppaan ja osti munia. Hän oli juuri poistumassa kaupasta lakisäädösten vastaisen korkean kynnyksen ylitse ja vaarassa kompastua, kun kassaneiti huudahti hänelle "Hei, taisit unohtaa ostaa jauhoja äidillesi!". "Hyvä tavaton, arvon kassaneiti", Pikku-Kalle huudahti ja läimäisi otsaansa epäuskon vallassa, "Kylläpä äitini olisi pettynyt jos olisin tullut kotiin vain munat kädessäni!".

"Rabbi, pappi ja imaami menivät poliittisesti korrektiin ravitsemusliikkeeseen, joka tarjoili vain mietoja viinejä. Kukaan ei puhunut sanaakaan, ja kaikilla oli oikein mukavaa".

"Aku Ankka oli lähdössä osa-aikatöistä kotiinsa tapaamaan veljenpoikiaan, jotka jostain syystä asuivat hänen kanssaan eivätkä kiinnittäneet liikaa huomiota faktaan että Aku yritti toistuvasti liehitellä naapurissa asuvaa serkkuaan Iines Ankkaa, kun Hessu Hopo kiljaisi: "Kauhistus Aku, olet aikeissa poistua töistä ilman housujasi!". "Hyvät hyssykät, Hessu, olet oikeassa!", Aku huudahti. "Onneksi huomasit asian, sillä olin vähällä syyllistyä siveysrikokseen esiintymällä julkisella paikalla ilman housuja, joka olisikin pahinta mitä voisin tehdä. Nyt lähden iskemään serkkuani ja pahoinpitelemään veljenpoikiani.".

Ranskalainen lastenkasvatus

Ranskalainen lastenkasvatus on kuulemma muodissa. En mainittavasti pidä lapsista, sillä ne ovat kuin miniatyyrijuoppoja, jotka huutelevat sekavia, törmäilevät seiniin ja oksentelevat yllättäen. Mutta ranskalainen kosketus näiden pienten hirviöiden hallitsemiseen tarjoaa miellyttävän mielikuvan.
Lähtökohtana pidän itsestään selvänä että ranskalainen lapsi ei koskaan osoita minkäänlaisia tunteita, paitsi korkeintaan syvää halveksuntaa koko maailmaa kohtaan. Otaksun, että kolmen vuoden iässä ranskalaiset lapset polttavat päivässä kaksi rasiallista savukkeita sekä pullon punaviiniä aina aterioiden yhteydessä, sekä yhden snapsin calvadosta mennessään nukkumaan aamuyöstä kuun kajastaessa ullakkohuoneensa ikkunasta. Neljävuotiaana he estottomasti kähmivät vastakkaisen sukupuolen edustajia ja solvaavat heitä härskeillä sanavalinnoilla. Viisivuotiaana he kaivavat takapihalleen kuopan, hautaavat lelunsa ja lakkaavat uskomasta jumalaan. Kuusivuotiaana he menettävät ikiajoiksi kykynsä hymyillä ja alkavat kirjoittaa synkkiä runoja joissa haaveilevat kuolemasta. Ja näin heidän kasvatuksensa on valmis.

Stephen Fry & Dracula

Ne ovat taas täällä. Lämpimät kesäpäivät, alituinen auringonpaiste ja vähin vaatekerroksin keikaroivat ihmissielut. Ja ruumiit, myös. Masentavaa. Tätä depression hyökyaaltoa karkoittakoot herra Stephen Fryn mainio vampyyrikronikka vuosikymmenten takaa. Stephen Fry - The Letter:

Opas sosiaaliseen kanssakäymiseen

Sosiaalisen kanssakäymisen korkein muoto on valittaminen. Harva asia on yhtä luontevaa ja tyydyttävää kuin asioista purnaaminen, paitsi ehkä housujen käyttäminen hattuna. Tavatessaan puolituttuja (joka on hienovarainen ilmaus ihmiselle jonka naamaa tai nimeä ei osaa yhdistää mihinkään) tai tyystin tuntemattomia, keskustelun käynti tuntuu usein yhtä luontevalta kuin leijonan kesyttäminen hammasharjalla. Vika on puhtaasti lähestymistavassa. Kiinnostavaa keskustelua ei saa aikaan mutisemalla epämääräisiä huomioita vallitsevasta säätilasta, kahvipapujen alkuperämaasta tai kaupunkiarkkitehtuurin kehityksestä. Sen sijaan on hyvä valmistautua keskusteluihin miettimällä asioita, joista on luontevaa valittaa ja purnata yhdessä.
Karkeana yleissääntönä suomalaiset voi jakaa kahteen ryhmään: Taiteilijahomot ja juntit. Taiteilijahomot pitävät kaikesta koska eivät ymmärrä mistään mitään, ja juntit eivät pidä mistään koska eivät ymmärrä mistään mitään.

Taiteilijahomojen kanssa hyviä aiheita valituksen kohteiksi ovat esimerkiksi:
- Juntit
- Tavallista mustaa kahvia juovat moukat
- Mikä tahansa urheiluun liittyvä
- Popeda, Eppu Normaali ja Klamydia
- Uuno Turhapuro-elokuvat ja Kummeli
- Kaikki suomalainen, koska se ei ole yhtään keskieurooppalaista
- Duunarien epäesteettinen pukeutumiskulttuuri, koska autonkorjaus ja putkiremontointi tulisi tehdä Armanin puvussa
- Lihapiirakat, makkaraperunat ja muun roskan kutsuminen ruuaksi, koska se ei ole sushia tai parsaa
- Verkkarit ja crocsit

Junttien kanssa hyviä haukkuma-aiheita ovat taasen:
- Taiteilijahomot
- Cappuccino, latte, macchiato ja muut kummallisesti nimetyt snobikahvit
- Museot ja kaikenlainen taiteen tukeminen
- Hipit, hipsterit ja kaikki muutkin hassun näköiset tyypit
- Klassinen musiikki ja muu pimputus
- David Bowie, Pink Floyd, Pulp
- Baletti, ooppera ja muu epämiehekäs toiminta
- Brittihuumori, etenkin Monty Python
- Vihreät
- Erilaiset muotidieetit ja kummallisten kasvisten, kuten parsan ja avokadon, syöminen

Nostalgia

Nostalgia on ajatusvirhe, jossa haikaillaan menneiden aikojen perään koska sinne ei voi palata tarkistamaan, kuinka ikävästi kaikki olikaan. Ihmisten kuulee usein haihattelevan kuinka he haluaisivat olla taas lapsia, jolloin kaikki oli helppoa ja vaivatonta. Pötyä. Lapsuudessa ei ole mitään hauskaa. Sitä joutuu pukeutumaan kummallisiin neonvärisiin vaatteisiin, jotka herättävät kauhua seuraavien vuosikymmenten ajan todisteeksi otetuissa valokuvissa. Kaveripiirisi muodostuu sen perusteella ketä sattuu olosuhteiden pakosta asumaan geologisessa läheisyydessäsi, ja useimpien ns. "ystäviesi" suosikkiharrastuksena on kivien syöminen ja itsensä telominen kaatuilemalla ja putoilemalla erilaisista paikoista. Olet pakotettu syömään kummallisia ruokia, koska se on olevinaan opettavaista, vaikkei kukaan todellisuudessa pidä parsakaalista. Et saa tehdä mitään ja tästä huolimatta kuulet valitusta useimmista tekemistäsi asioista. Luultavasti vanhempasi ovat monintavoin mielivaltaisia pölvästejä, mutta vasta-argumenttien esittäminen on turhaa koska aikuiset ovat aina rationaalisia älykköjä ja lapset tomppeleita. Joka ikävä kyllä on totta, sillä tulet myöhemmin huomaamaan että lapsena suustasi on purkautunut vain kolossaalista häpeää herättäviä mölähdyksiä, jotka on kuvattu videokameralle talteen varmistamaan ettei niiden tuottama häpeä koskaan katoa.
Positiivisena puolena voisi ajatella lapsuuden tulevan vain kerran ja onneksi elämän alkuvaiheessa kun paremmasta ei vielä tiedä, mutta riittävästi fossiloiduttuaan sitä luultavasti joutuu kärrätyksi vanhainkotiin kokemaan kaikki nöyryytykset uudestaan. Elämä on hienoa.

Charmikasta barbaarisuutta

Jokin tässä Rolling Stones-kaskussa viehättää minua suuresti:
"A famous anecdote relates that during the mid-1980s, an intoxicated Mick Jagger phoned Watts's hotel room in the middle of the night asking where "my drummer" was. Watts reportedly got up, shaved, dressed in a suit, put on a tie and freshly shined shoes, descended the stairs and punched Jagger in the face, saying: "Don't ever call me your drummer again. You're my fucking singer!"

Miesten klassinen pukeutuminen & konetuliaseet

Ei ole ihme että itsemurhaprosentit ovat korkeimmillaan keväällä. Kevät ja kesä tuovat mukanaan erään ihmisen raskaimmista velvoitteista, loppumattomien juhlien armadan. Häitä, rippijuhlia, valmistujaisia. Olet tuomittu kohtaamaan yhä uudestaan satoja, erilaisilla tavoilla hermojasi raastavia ihmisiä, useimmiten ahtaissa tiloissa joiden lämpätilan taivaalta porottava aurinko nostaa infernaalisiin mittasuhteisiin.
Mikä juonikkainta kaikkien puolituttujesi ja tuntemattomien sukulaistesi kekkerit on tarkkaa harkintaa hyödyntäen sijoitettu muutamien viikkojen välein toisistaan, ja samoja voileipäkakun terrorisoimia turpeita naamoja joutuu tuijottamaan alati uudestaan ja uudestaan.
Keskiverron miehen kärsimystä lisää se että hän joutuu pukeutumaan vaimonsa ostamaan ylikypsän nauriksen väriseen kesäpukuun ja solmimaan kaulaansa vaaleanpunaisen kravatin jossa on kuvioita tanssivista virtahevoista, tai jotakin muuta eleganssiluokitukseltaan yhtä korkeatasoista taidetta.

Ratkaisun tähän ongelmaan tarjoaa miesten juhlamuodista viimeisten vuosikymmenten aikana valitettavasti unohtunut elementti: Konetuliaseet.
Mikään ei lisää sinua kohtaan osoitettua arvostusta paremmin kuin klassinen gangsteriase, Thompson-konepistooli. Mikä parasta, tyylikkään muotoilun ja runsaiden puuosien myötä se on helppo yhdistää niin mustan frakin kuin vaalean kesäpuvun kanssa. Ollaksemme tarkkoja sen voi yhdistää vaikka hawaijipaidan kanssa, on epätodennäköistä että kukaan haluaa huomauttaa tyylivalinnoista aseistautuneelle miehelle.
Aivan kuten kaikki klassinen pukeutuminen, tuottaa mukana kantamasi konepistooli kiistattoman karisman auran. Sukulaislapsesi eivät tohdi luodaan sinun halveksuvia katseita vaikka oletkin ostanut heille rippilahjaksi pussillisen perunoita. Voit etuilla kakkujonoissa huoletta ja syödä viimeiset mokkapalat. Jos keskustelu tuntemattoman sukulaisesi isoäidin kylpyhuoneremontista alkaa tuntua sietämättömän tuskattuvalta ensimmäisen kahden sekunnin jälkeen, voit ampua aseellasi päättäväisen sarjan laukauksia esim, kattoon, lattiaan tai sukulaiseesi, joka usein automaattisesti vilkastuttaa keskustelua kohti kiinnostavampia aiheita.
On tietysti tilanteita, joissa konepistoolia ei välttämättä ole suositeltava käyttää. Sen hyödyntäminen esimerkiksi täyteen ahdetussa kirkossa voi olla työlästä. Tällöin myös revolveri on hyväksyttävä ja käytännöllinen valinta.

Tässä Winston Churchill esittelee todellisen klassisen charmin tiivistymän: Bowler-hattu, liituraitapuku, sikari ja Thompson-konepistooli.

Mikäli sukulaisesi sattuvat olemaan aivan erityisen piinaavia, on hyvä ottaa mallia tästä kuvan herrasmiehestä ja kantaa mukanaan useampaa kuin yhtä asetta.

Luonnollisesti Thompson on aina klassisin valinta, mutta mikäli juhlat sattuvat sijaitsemaan esimerkiksi pienessä kerrostaloasunnossa kannattaa harkita konepistoolin korvaamista revolverilla. Lyhyen piippunsa ansiosta se tarjoaa erinomaisen sauman etuiluun kakkujonossa, kuten Humphrey Bogart tässä epäilemättä tekee.

Pierce Brosnan näyttää mallia kuinka voi pukeutua moderniin Brionin pukuun ja silti saavuttaa menestystä cocktail-tilaisuudessa. "Älä kuvittekaan ottavasi viimeistä katkarapupasteijaa", hän sanoo.

Eräs hurmaava ja hienostunut tapa on valita puolisosi kanssa jokin yhtenevä vaatekappale, joka kuvastaa avioliittonne harmoniaa, esim. revolveri.

Juhlien tiimellyksessä on syytä muistaa että aseet ovat vakava asia. Vartioi niitä siis tarkkaan, sillä pahimmassa tapauksessa vaimosi saattaa saada aseesi haltuunsa. Voin melkein kuulla kuinka nainen yllä julistaa voitonriemuisesti "Hähää! Jatkossa pukeudut Marimekon raitapaitoihin, ja vaihdat viskigrogin vihreään teehen". "Oh shit!", mies ajattelee.

Aineettomien nautintojen puutarha

E-kirjat ja monet muut aineettomat viihdykkeet ovat jostakin selittämättömästä syystä suosiossa. Koska itse elän yhä 1800-luvulla omaan vaikeuksia ymmärtää mitä hauskaa on aineettomassa kirjassa. Se vie pohjan kirjan olennaisimmalta tehtävältä, näyttää tyylikkäältä ja sosiaalista statusta kohottavalta koriste-esineeltä kirjahyllyssä.
Jos tämä on kuitenkin uusi suuntaus, ehdotan että kaikesta muustakin tehdään aineetonta. Kuten esimerkiksi alkoholituotteista. Koska suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan erityisemmin välitä hotkimiensa liemien mausta halutessaan vain saada pikaisen syyn muuttua hourupäiseksi idiootiksi, voidaan baareissa jatkossa antaa juoman tilaajalla aineellisen drinkin sijaan vain lappu, jossa lukee kuinka hänen tulee käyttäytyä kyseisen eliksiirin vaikutuksen alaisuudessa. Tähän tapaan:

Olut:
Vastoin aiempaa mielipidettäsi lippalakit ja pilottitakit näyttäytyvät yhtäkkiä hyvin charmikkaina vaatevalintoina. Kaikki musiikki joka koostuu erilaisista jumputuksista saa sinut intoutumaan, kuten myös moottorien äänet. Jokainen nainen, joka erehtyy katsomaan sinua alkaa näyttää hyvältä, ja seuraavana päivänä kerrot kuinka jokainen heistä yritti iskeä sinut.
Siideri:
Äänenkorkeutesi nousee kahdella oktaavilla. Yhtäkkiä baarin jokainen mies alkaa näyttää todella hyvältä, omasta sukupuolestasi riippumatta. Tunnet selittämättämätöntä ahdistusta siitä, että baarin kattovalaisimet eivät sovi ollenkaan yhteen tuolien kanssa, eikä vessan saippua tuoksu laventelilta.
Lonkero:
Tunnet äkillistä viileyttä, eikä kyse ole lämpötilasta. Hetkessä kaikki muut ihmiset näyttävät silmissäsi jotenkin heiveröisiltä, ja oikeastaan sinua nolottaa olla samassa baarissa heidän kanssaan. Huomautat seurassasi olevalle tribaalipaitaan sonnustautuneelle lihaksikkaalle ammattikoululaiselle/ leopardimekkoon pukeutuneelle pimpolle blondille, että on aika vaihtaa johonkin sopivampaan paikkaan.
Viski:
Parrankasvusi voimistuu sukupuoleen katsomatta. Tunnet oudon halun ensin tanssia pöydillä ja humauttaa kaikkia turpiin, ja sitten hiljentyä esittämään herkän tulkinnan kappaleesta "The wind that shakes the barley". Jokainen punatukkainen nainen alkaa näyttää hyvältä, ja toivot kaikkien nimen olevan Molly.
Konjakki:
Kaikki kauan sitten tapahtunut on mielestäsi paljon parempaa, miehekkäämpää ja urhoollisempaa. Tunnet tarpeen sonnustautua liian isoon pukuun ja värikkääseen kravattiin. Baarin jokainen itseäsi vuosikymmeniä nuorempi nainen alkaa näyttää hyvältä, ja olet varma että he lankeavat ihastuneina eteesi jos supatat korviinsa jotain romanttista viikset rahisten.
Gin & Tonic:
Tunnen suurta halveksuntaa jokaista olutta lipittävää junttia kohtaan. Pelkäät, että Armanin paitaasi saattaa tarttua epämiellyttävä katku tästä räkälästä. Olet varsin vakuuttunut siitä että baarin jokainen henkilö haluaa sinua, mutta luultavasti vain rahojesi vuoksi.
Rommi:
Huomaamatta jokainen lauseesi päättyy konsonanttipitoiseen ärinään, esim. "Ryöstäkäämme tuon jalon neidon siveys, kuoma, arrrrr!". Tunnet tarpeen hankkia pikaisesti papukaijan, musketin ja oman laivan. Jostakin selittämättömästä syystä tunnet Johnny Deppin loukkaavan ammattikuntaasi. Haluat haastaa koko baarin asiakkaat miekkataisteluun.

Liikunnan epäterveysvaikutukset

Päätin julistaa loppuelämäni liikunnattomaksi vyöhykkeeksi. Olen vakuuttunut, että liikunnallisen aktiviteetin tarjoamat terveydelliset edut ovat hyvin vaatimattomat suhteessa siihen nöyryytykseen ja kärsimykseen jonka ne tuottavat.
Epäilemättä jokaista liikunnan elämään tarjoamaa lisäminuuttia kohden joutuu vastaavan ajan juoksentelemaan hiki hatussa julkisilla paikoilla hassuissa kireissä housuissa, kyntämään lumihangilla puupalaset jalassa jääpuikot roikkuen korvista tai nostamaan metallisia möykkyjä edestakaisin samassa huoneessa kymmenten hikisten ja puhisevien viiksekkäiden miesten kanssa, myös hassuissa housuissa. Jostain syystä kaikkeen liikuntaan kuuluu olennaisena elementtinä pukeutuminen hölmöihin vaatteisiin. Lisäksi jokainen urheilua harrastava säännöllisesti, kuin osana harrastusta, toisinaan nyrjäyttää nilkkansa, toisinaan murtaa kätensä, tai muilla soveliailla tavoilla torpedoi kehoaan. Useimmat aktiiviliikkujat ovat täysipäiväisiä invalideja ennen nelikymppisiään. Sitä vastoin kukaan ei ole varmasti koskaan murtanut jalkaansa katsoessaan sohvalla Simpsonit-maratonia. Tai jos on, haluaisin nähdä asiasta videotallenteen.
Kas noin, olen luonut kiistattomien perusteluiden armadan, joiden oikeuttamana voin nyt löntystää hotkimaan suklaakakkua ja laulaa epävireisiä ylistyslauluja tukkeutuvien verisuonten moskeijassa.

Opas suomalaiseen smalltalkiin

Mikäli sattuu löytämään itsensä suomalaisesta juhlatilaisuudesta on syytä hallita tiettyjä asioita koskien yleisiä keskustelusääntöjä. Suomalaisen keskustelun luonne on jalostettu niin hienostuneeseen minimalismiin, että sen monimaiset vivahteet voivat olla ensikertalaiselle vaikeita.
Tämä johtuu pitkälti siitä, että keskustelu ei perustu niinkään sanoihin vaan pieneen eleisiin ja katseisiin. Tai jos tarkkoja ollaan, yhden eleen ja katseen yhdistelmään, jossa seistään paikallaan ja toljotetaan kaikkia muita suurta halveksuntaa osoittaen. Tämän taidon täydellinen oppiminen vaatii vuosien harjoittelua, mutta yleisluontoisena kuvauksena sen voi todeta näyttävän siltä kuin jokainen paikallaolija kärsisi kovasta ummetuksesta.
Toisinaan ajaudutaan silti traagiseen tilanteeseen, jossa joudutaan käyttämään sanoja kommunikaation välineenä. Tämä on aina haastava paikka, sillä suomalaiset ovat luoneet omat taitonsa selvitä elämästä mahdollisimman vähän sanoja käyttämällä. On täysin tavanomaista että kymmenhenkinen pöytäseurue viettää aikaa yhdessä kolme tuntia ja vaihtaa tänä aikana seitsemän lausetta. Jälkikäteen he ovat varmoja käyneensä rikkaan keskustelun, josta merkkinä he pitävät jokaista muuta seurueensa jäsentä lörppäsuisena pölkkypäänä.
On syytä ottaa huomioon että on tiettyjä aiheita joista puhumista kannattaa välttää, kuten urheilu, politiikka ja autot. On näet mahdollista että keskustelukumppanisi omaa asiasta mielipiteen joka ei ole täsmälleen sama kuin omasi, jolloin ainoa vaihtoehtosi on törkätä häntä puukolla. Onneksi on varmoja aiheita, joista kukaan ei pidä ja joita voidaan yhdessä solvata. Näitä ovat esimerkiksi mikä tahansa työ (sitä on aina liikaa ja palkka huono), oma puoliso (laiskoja ja kovaäänisiä), ja ooppera sekä baletti (kuka voisi pitää sellaisesta?).
Kuinka sitten keskustella suomalaisen kanssa? Tehtävä on haastava, sillä pidetään yleisesti epäkohteliaana ajantuhlauksena käyttää yhtä lausetta kohti enemmän kuin kaksi sanaa. Kannattaa käyttää ytimekkäitä kysymyksiä ja lyhyitä sanoja. Jos keskustelun jälkeen mitään ei ole selvinnyt etkä oppinut yhtään uutta asiaa keskustelukumppanistasi, on keskustelu edennyt oikeaoppisesti. Käytännössä tämä toimii esimerkiksi näin:
- Kysymykseen "Mitä kuuluu?" käyttökelpoisia vastauksia ovat esimerkiksi "Ei mitään", "Mitäs tässä" tai "Eipä kummempia". Tässä toteutuu sekä kahden sanan sääntö että tiedonvälityksen minimaalisuus.
- Suomalaisiin perinteisiin kuuluu esittää vaivaannuttavia huomioita toisista, useimmiten tätä tekevät vanhukset nuorista esimerkiksi toteamalla että joku näyttää aivan vanhemmiltaan, tai että entisestä tytöstä on kehittänyt nainen (samalla kuuluu lipoa huuliaan ja läikyttää halpaa konjakkia ympäriinsä). Tähän ei yleensä vastata mitään sanallista, vaan tyydytään nauramaan ilotonta, vaivautunutta naurua. Jos haluaa varmistaa joutumasta enää koskaan samanlaisiin tilanteisiin, voi tietysti esittää muutaman terävän huomion sukulaistensä vetäytyvistä hiusrajoista ja leviävistä vatsanseuduista.
- Jos joku kertoo jotain mielenkiintoista esimerkiksi matkoistaan tai sijoituksistaan, kannattaa sanoa esimerkiksi "Älä!", "Katos jätkää!" tai "Jaajaa". Jälleen kerran kahden sanan raja toteutuu, ja lisäksi osoitat keskustelukumppanillesi että hänen elämänsä ilot ovat täysin merkityksettömiä ja epäkiinnostavia, ja parasta olisi jos hän hyppäisi alas jyrkänteeltä.

Yhteistyöni idiotismin kanssa

Ihmisten kyky jalostaa tyhmyyttä erilaisiin muotoihin on loppumaton. Omasta puolestani olen varsin hyvin perehtynyt kyseiseen taitoon. Tämä tapahtui joitakin viikkoja sitten:
Hain Järvenpään postista tilaamani paketin laitteistoa valokuvastudiooni. Jostakin syystä muutama studiovempele oli turvallisuussyistä pakattu jättimäiseen laatikkoon, joka olisi luontevammin toiminut hautarkkuna keskiverrolle norsulle.
Kantaessani tätä kolossaalista järkälettä parkkipaikalleni yritin murskata mahdollisimman vähän ihmisiä matkalla rajoittuneen näkökykyni vuoksi. Jysäytin paketin autoni katolle luottaen siihen, että Järvenpään keskustassa liikkuisi päiväaikaan vain huonoselkäisiä ja vähäkätisiä varkaita, ja lampsin noutamaan asunnostani matkalaukkua ja tietokonetta. Muistan ohimennen ajatelleeni, että laatikko on parasta ottaa pois katolta ennen kuin lähden matkaan. Palasin takaisin, pakkasin tavarat autoon ja lähdin köröttelemään kohti Pornaisia.
Jostakin tuntemattomasta syystä sain Järvenpään keskustassa osakseni muilta autoilijoilta tavallista enemmän huomiota. Huomasin joitakin pitkiä ja katseita ja satunnaisia sormenosoituksia. Epäilin, että kaikki tämä oli seurausta viileistä aurinkolaseistani.
Vanhan Lahdentien kohdalla sijaitsevan stop-merkin kohdalla vieressäni ollut autoseurueellinen ei liikkunut minnekään vaan tuijotti autoani hämmentyneen näköisenä. Epäilin heidän olevan Mäntsälästä, ja kruisailin tieheni.
Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen Pornaisten rajamaaston jo lähestyessä huomioni kiinnittyi omituiseen ryminään jostakin päin autoa. Vaikutelma oli hieman sellainen kuin johonkin auton koloon olisi työnnetty karhu joka yrittäisi päästä ulos.
Yhtäkkiä kuului kova pomahdus ja havaitsin jonkin ruskean vilahtavan ohimennen auton takaikkunasta. Hämmästelin oliko jokin eläin osunut autooni, esimerkiksi läheisestä puusta pudottautunut itsemurha-aikainen majava. Olin tyytyväinen ettei kyseessä ainakaan voinut olla studiokalustoni, joka sijaitsi turvallisesti takapenkillä. Käännyin ympäri varmistaakseni asian. Totesin, ettei sijainnutkaan. Sen sijaan todistin takaikkunasta kantautuvaa hilpeää näkyä, jossa suuri pahvilaatikko hyppi ja poukkoili voltteja tiellä loitontuen koko ajan kauemmas autosta ja lopulta hypähtäen viimeisellä kolmoisvoltilla läheiseen ojaan. Se oli hauska näky, joka toi kovasti mieleeni James Bond-elokuvista tutun tilanteen, jossa Bond potkaisee roiston pois liikkuvasta autosta ja tämä lentää jonnekin kaukaisuuteen vinhasti kerien.
Huolimatta näyn kiistattomasta viihde-elementista en voinut olla miettämättä että saattaisin vielä joskus kaivata uusia laitteitani. Agenttiteemaa varioiden tein Austin Powers-henkisen uskomattoman kömpelön u-käännöksen, ja palasin noutamaan läheisestä ojasta laatikon maallisia jäännöksiä, jotka olivat viimeisellä loikallaan osoittaneet kiitettävää urheilullisuutta hypähtäen kokonaisen ojan toiselle puolelle. Samalla tunsin suurta ylpeyttä älyllisistä kyvyistäni.

Opas suomalaiseen ravintolakulttuuriin

Pelkäsin taannoin nolaavani itseni sushiravintolassa, joten yritin etsiä Youtubesta videota jossa kerrottaisiin kuinka sushia syödään itsekunnioituksensa säilyttäen. Hyvin nopeasti kävi ilmi ettei se ole mahdollista. Löysin ohessa kätevän oppaan jossa kerrotaan kuinka jokainen länsimaalainen voi tehdä itsestään idiootin yrittämällä imitoida japanilaisia heidän omissa ravintoloissaan.
Ajattelin että tälläinen opas olisi tarpeen myös mukautettuna suomalaiseen ravintolakulttuuriin, mikäli joku ulkomaalainen haluaa tietää kuinka viettää oikeaoppisesti suomalainen ravintola-iltama sortumatta tekemään pahoja etikettivirheitä, kuten tilaamaan viiniä. Tässä siis yksityiskohtainen opas, kuinka viettää perisuomalainen kulttuuripitoinen ravintolailtama ystävien kesken:

Alkutilanne: Joukko ihmisiä toteaa tuntevansa olonsa nälkäiseksi, ja päättää turvautua ravintolapalveluiden tukeen.
Kuinka tilanteessa edetään:
1. Päättäkää mennä syömään Hesburgeriin.
2. Kun joku huomauttaa ettei Hesburger oikeastaan ole suoranaisesti ravintola sanan varsinaisesssa merkityksessä, katsokaa häntä joukolla kummaksuen ja tiedustelkaa mikä homo hän oikein on, mutta suostukaa silti pitkin hampain astumaan suosittelemaansa snobiravintolaan.
3. Kun lopulta löydätte itsenne Rossosta, muistakaa sisään astuessanne katsella ympärillenne epäröivästi. Käsien asettaminen taskuun, leuan nyökyttely ja muiden asiakkaiden vilkuilu haastavasti auttavat heitä tajuamaan reviirinne.
4. Kun teidät ohjataan pöytään, tulee jonkun sanoa "Tää onkin tällänen fiinimpi paikka, ei ole pahvihaarukoitakaan". Mieluusti mahdollisimman kovaan ääneen, jotta kaikki ymmärtävät teidän olevan humoristeja.
5. Pyytäkää juomalista. Tilatkaa silti vain olutta. Ei kuitenkaan nimellä "olut", sillä se asettaisi miehisyytenne kyseenalaiseksi. Käyttäkää sen sijaan koodinimiä "bisse", "ööli" tai "kalja".
6. Ruokalistalta hyväksyttäviä tuotteita ovat pizzat, hampurilaiset ja pippuripihvi. Kana lasketaan salaatiksi, ja ainoa hyväksyttävä keittotuote on olut tuopissa.
7. Ruokien saapuessa muistakaa heittää tarjoilijalle sutkautuksia jotka ovat joko alentavia, tyhmiä tai molempia yhtäaikaa. Kummeli-sutkautukset ovat klassikoja, joiden ikiaikaiseen hohtoon ajan korroosio ei koskaan tule iskemään.
8. Syökää äänekkäästi puhisten ja hotkien. Hyviä aiheita hersyvään smalltalkiin ovat mm. jääkiekko, uusimmat Vin Dieselin ja The Rockin elokuvat sekä autot.
9. Kun tarjoiija tuo laskun, muistakaa supista toisillenne äänekkäästi, että mäkkärissä olisi saanut halvemmat ruuat ja jäänyt rahaa vielä olutostoksiin. Näin osoitatte olevanne laatutietoisia kuluttajia ja monipuolisen ruokakulttuurin omaavia kosmopoliitteja.
10. Tilatkaa jälkiruuaksi vielä joitakin oluita lisää. Alkakaa huojua ja sokeltaa. Tässä vaiheessa iltaa hyväksyttäviä puheenaiheita ovat mm. ikävä vaimo ja rasittavat lapset, asuntovelan runsaus sekä masentava työ. Tässä syvässä filosofian tilassa huumorilla ei ole enää sijaa. Ajankuluksi joku voi lyödä satunnaista seurueen jäsentä leukaan, tai heittää tuopillisen olutta jonkun kasvoille.
11. Kun henkilökunnan edustaja pyytää teitä poistumaan, uhkailkaa häntä työpaikkansa menettämisellä.
12. Elegantin loppuvaikutelman aikaansaamiseksi voitte käyntikortiksi oksentaa ravintolan oven eteen ja kompuroida lähimmälle taksitolpalle.

Poikani, armeijassa sinustakin tehdään neiti

Mikäli minut julistettaisiin Suomen diktaattoriksi, yhtenä ensiteoistani muuttaisin armeijan luonteen täysin. Jatkossa siellä koulutettaisiin miehistä mahdollisimman suuria neitejä. Nykyisin armeijassa opitaan erinäisiä hyödyllisiä taitoja kuten käsikranaattien heittämistä, hygienian harjoittamattomuutta ja ihmisten tappamista. Mutta elämme kovia aikoja, ja tänäpäivänä tulee eteen valitetavan harvoin tilanteita joissa yllättävä käsikranaatin heitttäminen piristäisi unettavaa cocktailtilaisuutta.

Näin ollen armeijan opissa teräksiseksi taotut urokset vapauduttuaan huomaavat uusien taitojensa hyödyttömyyden, lysähtävät sohvalle uhkuen apatiaa eivätkä tee mitään. Tämä on ymmärrettävää, sillä suurin osa miehistä on henkiseltä tasoltaan jossakin liiskatun ananaksen ja muurahaiskarhun välimaastossa, ja tuntevat olonsa hyvin tyytyväiseksi jos saavat istua sohvalla juoden pirkkaolutta ja katsoen televisiosta kuinka ihmiset ajavat autolla ympyrää.
Samaan aikaan naiset joutuvat suorittamaan asunnonhuoltoon liittyviä mystisiä ja vaikeasti hallittavia rituaaleja, kuten pölyjen pyyhkimistä asioiden päältä ja roskien viemistä yhdestä paikasta toiseen paikkaan. Sen sijaan että naiset esimerkiksi aseellisesti uhaten pakottaisivat miehensä tekemään jotakin edellymainituista toimenpiteistä, he tyytyvät tilanteeseen, sillä heidän suurin nautintonsa on tavata lajitovereitaan kahviloissa ja kertoa kuinka sietämättömiä ja avuttomia heidän miehensä ovat.

Tähän suuren yhteiskunnalliseen tarpeeseen iskisi neitiarmeija, jossa karskeille miehille paljastettaisiin näiden mystisten rituaalien salat, joiden suorittamista he eivät ole ennen pitäneet edes mahdollisina leveiden harteidensa ja yleisluontoisesti pursuavan maskuliinisuutensa vuoksi.
Puolen vuoden koulutuksessa opittaisiin perustaidot, kuten imurointi, tiskaaminen sekä tupperwarekutsujen järjestäminen
Vuoden mittainen koulutus olisi perusteellisempi, ja sen suorittaneet saisivat osakseen suurta yhteiskunnallista arvostusta. Siinä opittaisiin kuinka peittää asunnon jokainen vapaa pinta erilaisilla epäkäytännöllisillä värikkäillä koriste-esineillä,  sovittamaan olohuoneen verhot yhteen sohvakaluston kanssa (kangastekstuurit, värisävyt, muotoilu yms.), ja korkeimpana femiiniyden muotona, kävelemään ympäri asuntoa vain pyyhe päällä, sata papiljottia päässä tykittäen sarjatulella erilaisia voiteita ja meikkejä ympäri päätänsä onnistuen silti mestarillisesti kertomaan tuttavapiirinsä viimeaikaiset juorut, parisuhdekiemurat ja uudet jännittävät tavat valmistaa parsaa.

Tälläinen kansallinen muutos ei jäisi vaille seuraamuksia. Suomalainen yhteiskunta romahtaisi täydellisesti. Naiset ajautuisivat kriisiin joutuessaan keksimään uusia tapoja valittaa miehilleen, jotka sipsuttaisivat vaalenpunainen esiliina yllään pitkin taloa pyyhkimässä pölyjä Iittala-maljakoista ja haluaisivat erilaisia värikkäitä tuoksukynttilöitä jokaiseen huoneeseen. Yliopistofeministit ajautuisivat kriisiin miesten tehdessä yllättävimmän mahdollisen vedon, asettumalla naiseksi naisen paikalle. Yhtäkkiä heidän täytyy tehdä kaikkensa keksiäkseen uusia tapoja syyllistää miessukupuolta yhteiskunnan pilaamista litkiessään halpaa punaviiniä Kallion kimppakämpissään sen sijaan että tekisivät jotain hyödyllistä, kuten ryhtyisivät naulakoiksi.

Siltä varalta että joku sattuisi hyökkäämään Suomeen, olettaen että Suomi epäonnistuu tehtävässään kohota entistä korkeammalle listalla maailman merkityksettömimmistä maista, olisi puolustusratkaisu helppo. Koko armeijan reservi tekisi joukkoiskuna Suomen rajalle balettiesityksen Joutsenlammesta, ja tappaisi vihollisarmeijan nauruun.

Mies keksii taiteen

"Tämä on taidetta!"
huudahti parrakas mies
laittoi ämpärin päähänsä
ja ratsasti hevosella alas kerrostalon katolta