Ranskalainen lastenkasvatus

Ranskalainen lastenkasvatus on kuulemma muodissa. En mainittavasti pidä lapsista, sillä ne ovat kuin miniatyyrijuoppoja, jotka huutelevat sekavia, törmäilevät seiniin ja oksentelevat yllättäen. Mutta ranskalainen kosketus näiden pienten hirviöiden hallitsemiseen tarjoaa miellyttävän mielikuvan.
Lähtökohtana pidän itsestään selvänä että ranskalainen lapsi ei koskaan osoita minkäänlaisia tunteita, paitsi korkeintaan syvää halveksuntaa koko maailmaa kohtaan. Otaksun, että kolmen vuoden iässä ranskalaiset lapset polttavat päivässä kaksi rasiallista savukkeita sekä pullon punaviiniä aina aterioiden yhteydessä, sekä yhden snapsin calvadosta mennessään nukkumaan aamuyöstä kuun kajastaessa ullakkohuoneensa ikkunasta. Neljävuotiaana he estottomasti kähmivät vastakkaisen sukupuolen edustajia ja solvaavat heitä härskeillä sanavalinnoilla. Viisivuotiaana he kaivavat takapihalleen kuopan, hautaavat lelunsa ja lakkaavat uskomasta jumalaan. Kuusivuotiaana he menettävät ikiajoiksi kykynsä hymyillä ja alkavat kirjoittaa synkkiä runoja joissa haaveilevat kuolemasta. Ja näin heidän kasvatuksensa on valmis.

Stephen Fry & Dracula

Ne ovat taas täällä. Lämpimät kesäpäivät, alituinen auringonpaiste ja vähin vaatekerroksin keikaroivat ihmissielut. Ja ruumiit, myös. Masentavaa. Tätä depression hyökyaaltoa karkoittakoot herra Stephen Fryn mainio vampyyrikronikka vuosikymmenten takaa. Stephen Fry - The Letter:

Opas sosiaaliseen kanssakäymiseen

Sosiaalisen kanssakäymisen korkein muoto on valittaminen. Harva asia on yhtä luontevaa ja tyydyttävää kuin asioista purnaaminen, paitsi ehkä housujen käyttäminen hattuna. Tavatessaan puolituttuja (joka on hienovarainen ilmaus ihmiselle jonka naamaa tai nimeä ei osaa yhdistää mihinkään) tai tyystin tuntemattomia, keskustelun käynti tuntuu usein yhtä luontevalta kuin leijonan kesyttäminen hammasharjalla. Vika on puhtaasti lähestymistavassa. Kiinnostavaa keskustelua ei saa aikaan mutisemalla epämääräisiä huomioita vallitsevasta säätilasta, kahvipapujen alkuperämaasta tai kaupunkiarkkitehtuurin kehityksestä. Sen sijaan on hyvä valmistautua keskusteluihin miettimällä asioita, joista on luontevaa valittaa ja purnata yhdessä.
Karkeana yleissääntönä suomalaiset voi jakaa kahteen ryhmään: Taiteilijahomot ja juntit. Taiteilijahomot pitävät kaikesta koska eivät ymmärrä mistään mitään, ja juntit eivät pidä mistään koska eivät ymmärrä mistään mitään.

Taiteilijahomojen kanssa hyviä aiheita valituksen kohteiksi ovat esimerkiksi:
- Juntit
- Tavallista mustaa kahvia juovat moukat
- Mikä tahansa urheiluun liittyvä
- Popeda, Eppu Normaali ja Klamydia
- Uuno Turhapuro-elokuvat ja Kummeli
- Kaikki suomalainen, koska se ei ole yhtään keskieurooppalaista
- Duunarien epäesteettinen pukeutumiskulttuuri, koska autonkorjaus ja putkiremontointi tulisi tehdä Armanin puvussa
- Lihapiirakat, makkaraperunat ja muun roskan kutsuminen ruuaksi, koska se ei ole sushia tai parsaa
- Verkkarit ja crocsit

Junttien kanssa hyviä haukkuma-aiheita ovat taasen:
- Taiteilijahomot
- Cappuccino, latte, macchiato ja muut kummallisesti nimetyt snobikahvit
- Museot ja kaikenlainen taiteen tukeminen
- Hipit, hipsterit ja kaikki muutkin hassun näköiset tyypit
- Klassinen musiikki ja muu pimputus
- David Bowie, Pink Floyd, Pulp
- Baletti, ooppera ja muu epämiehekäs toiminta
- Brittihuumori, etenkin Monty Python
- Vihreät
- Erilaiset muotidieetit ja kummallisten kasvisten, kuten parsan ja avokadon, syöminen

Nostalgia

Nostalgia on ajatusvirhe, jossa haikaillaan menneiden aikojen perään koska sinne ei voi palata tarkistamaan, kuinka ikävästi kaikki olikaan. Ihmisten kuulee usein haihattelevan kuinka he haluaisivat olla taas lapsia, jolloin kaikki oli helppoa ja vaivatonta. Pötyä. Lapsuudessa ei ole mitään hauskaa. Sitä joutuu pukeutumaan kummallisiin neonvärisiin vaatteisiin, jotka herättävät kauhua seuraavien vuosikymmenten ajan todisteeksi otetuissa valokuvissa. Kaveripiirisi muodostuu sen perusteella ketä sattuu olosuhteiden pakosta asumaan geologisessa läheisyydessäsi, ja useimpien ns. "ystäviesi" suosikkiharrastuksena on kivien syöminen ja itsensä telominen kaatuilemalla ja putoilemalla erilaisista paikoista. Olet pakotettu syömään kummallisia ruokia, koska se on olevinaan opettavaista, vaikkei kukaan todellisuudessa pidä parsakaalista. Et saa tehdä mitään ja tästä huolimatta kuulet valitusta useimmista tekemistäsi asioista. Luultavasti vanhempasi ovat monintavoin mielivaltaisia pölvästejä, mutta vasta-argumenttien esittäminen on turhaa koska aikuiset ovat aina rationaalisia älykköjä ja lapset tomppeleita. Joka ikävä kyllä on totta, sillä tulet myöhemmin huomaamaan että lapsena suustasi on purkautunut vain kolossaalista häpeää herättäviä mölähdyksiä, jotka on kuvattu videokameralle talteen varmistamaan ettei niiden tuottama häpeä koskaan katoa.
Positiivisena puolena voisi ajatella lapsuuden tulevan vain kerran ja onneksi elämän alkuvaiheessa kun paremmasta ei vielä tiedä, mutta riittävästi fossiloiduttuaan sitä luultavasti joutuu kärrätyksi vanhainkotiin kokemaan kaikki nöyryytykset uudestaan. Elämä on hienoa.

Charmikasta barbaarisuutta

Jokin tässä Rolling Stones-kaskussa viehättää minua suuresti:
"A famous anecdote relates that during the mid-1980s, an intoxicated Mick Jagger phoned Watts's hotel room in the middle of the night asking where "my drummer" was. Watts reportedly got up, shaved, dressed in a suit, put on a tie and freshly shined shoes, descended the stairs and punched Jagger in the face, saying: "Don't ever call me your drummer again. You're my fucking singer!"

Miesten klassinen pukeutuminen & konetuliaseet

Ei ole ihme että itsemurhaprosentit ovat korkeimmillaan keväällä. Kevät ja kesä tuovat mukanaan erään ihmisen raskaimmista velvoitteista, loppumattomien juhlien armadan. Häitä, rippijuhlia, valmistujaisia. Olet tuomittu kohtaamaan yhä uudestaan satoja, erilaisilla tavoilla hermojasi raastavia ihmisiä, useimmiten ahtaissa tiloissa joiden lämpätilan taivaalta porottava aurinko nostaa infernaalisiin mittasuhteisiin.
Mikä juonikkainta kaikkien puolituttujesi ja tuntemattomien sukulaistesi kekkerit on tarkkaa harkintaa hyödyntäen sijoitettu muutamien viikkojen välein toisistaan, ja samoja voileipäkakun terrorisoimia turpeita naamoja joutuu tuijottamaan alati uudestaan ja uudestaan.
Keskiverron miehen kärsimystä lisää se että hän joutuu pukeutumaan vaimonsa ostamaan ylikypsän nauriksen väriseen kesäpukuun ja solmimaan kaulaansa vaaleanpunaisen kravatin jossa on kuvioita tanssivista virtahevoista, tai jotakin muuta eleganssiluokitukseltaan yhtä korkeatasoista taidetta.

Ratkaisun tähän ongelmaan tarjoaa miesten juhlamuodista viimeisten vuosikymmenten aikana valitettavasti unohtunut elementti: Konetuliaseet.
Mikään ei lisää sinua kohtaan osoitettua arvostusta paremmin kuin klassinen gangsteriase, Thompson-konepistooli. Mikä parasta, tyylikkään muotoilun ja runsaiden puuosien myötä se on helppo yhdistää niin mustan frakin kuin vaalean kesäpuvun kanssa. Ollaksemme tarkkoja sen voi yhdistää vaikka hawaijipaidan kanssa, on epätodennäköistä että kukaan haluaa huomauttaa tyylivalinnoista aseistautuneelle miehelle.
Aivan kuten kaikki klassinen pukeutuminen, tuottaa mukana kantamasi konepistooli kiistattoman karisman auran. Sukulaislapsesi eivät tohdi luodaan sinun halveksuvia katseita vaikka oletkin ostanut heille rippilahjaksi pussillisen perunoita. Voit etuilla kakkujonoissa huoletta ja syödä viimeiset mokkapalat. Jos keskustelu tuntemattoman sukulaisesi isoäidin kylpyhuoneremontista alkaa tuntua sietämättömän tuskattuvalta ensimmäisen kahden sekunnin jälkeen, voit ampua aseellasi päättäväisen sarjan laukauksia esim, kattoon, lattiaan tai sukulaiseesi, joka usein automaattisesti vilkastuttaa keskustelua kohti kiinnostavampia aiheita.
On tietysti tilanteita, joissa konepistoolia ei välttämättä ole suositeltava käyttää. Sen hyödyntäminen esimerkiksi täyteen ahdetussa kirkossa voi olla työlästä. Tällöin myös revolveri on hyväksyttävä ja käytännöllinen valinta.

Tässä Winston Churchill esittelee todellisen klassisen charmin tiivistymän: Bowler-hattu, liituraitapuku, sikari ja Thompson-konepistooli.

Mikäli sukulaisesi sattuvat olemaan aivan erityisen piinaavia, on hyvä ottaa mallia tästä kuvan herrasmiehestä ja kantaa mukanaan useampaa kuin yhtä asetta.

Luonnollisesti Thompson on aina klassisin valinta, mutta mikäli juhlat sattuvat sijaitsemaan esimerkiksi pienessä kerrostaloasunnossa kannattaa harkita konepistoolin korvaamista revolverilla. Lyhyen piippunsa ansiosta se tarjoaa erinomaisen sauman etuiluun kakkujonossa, kuten Humphrey Bogart tässä epäilemättä tekee.

Pierce Brosnan näyttää mallia kuinka voi pukeutua moderniin Brionin pukuun ja silti saavuttaa menestystä cocktail-tilaisuudessa. "Älä kuvittekaan ottavasi viimeistä katkarapupasteijaa", hän sanoo.

Eräs hurmaava ja hienostunut tapa on valita puolisosi kanssa jokin yhtenevä vaatekappale, joka kuvastaa avioliittonne harmoniaa, esim. revolveri.

Juhlien tiimellyksessä on syytä muistaa että aseet ovat vakava asia. Vartioi niitä siis tarkkaan, sillä pahimmassa tapauksessa vaimosi saattaa saada aseesi haltuunsa. Voin melkein kuulla kuinka nainen yllä julistaa voitonriemuisesti "Hähää! Jatkossa pukeudut Marimekon raitapaitoihin, ja vaihdat viskigrogin vihreään teehen". "Oh shit!", mies ajattelee.