Kuinka olla taiteilija

Taiteilijana esiintyminen on hyvä idea, koska se sekä sallii sinun käyttäytyä ylimielisesti kaikkia kohtaan, sekä kääntää charmikkaiden herrasmiesten/viehkeiden neitojen/murhanhimoisten ammattikoululaisten huomion puoleesi.
Tässä muutamia neuvoja kuinka onnistua esiintymään vakuuttavasti:
- Juhlissa seiso syrjäisisimmässä nurkassa muista erillään punaviiniä siemaillen Jos muut juhlijat ovat rikkaita, juo halpaa punaviiniä herättääksesi pahennusta, ja jos taas opiskelijoita, kallista herättääksesi kateutta.
- Jos joku yrittää tehdä tuttavuutta kanssasi, ilmaise hänelle halveksuntasi kaikkia näitä kevytmielisiä juhlijoita kohtaan, jotka yrittävät unohtaa merkityksettömän elämänsä ja tuhon partaalla seisovan maailman kevykenkäisellä juhlinnalla. Tästä huolimatta änkeä vähintään kaksiin juhliin jokaisena viikonloppuna.
- Baarissa kieltäydy juomasta muuta kuin viiniä tai omituisista aineksista koostuvia drinkkejä, kuten gin & tonic.
- Riippumatta varallisuustasostasi käyttäydy aina kuin olisit miljonääri.
- Opettele mahtipontisesti sointuvia lauseita jotka saavat elämäsi kuulostamaan jatkuvalta taistelulta, kuten "Olen tuomittu ajelehtimaan päivästä toiseen rapistuvan ylellisyyden ja ilottoman seksin valtameressä".
- Jos joku sanoo uskovansa jumalaan, naura hänelle ilottomasti, ja mutise jotain sekavaa Voltairesta, Sartresta ja Nietzschestä.
- Värien käyttö vaatteissa ei ole suotavaa.
- Suositeltavia vaatekappaleita ovat mustat pikkutakit, mustat farkut, mustat kävelykengät, mustat kravatit, mustat poolopaidat, mustat... No, ymmärsit idean.
- Halveksi kaikkia suosittuja elokuvia, musiikkia ja muuta taidetta joka on alistunut kaupallisuuden alttarille. Muista intoilla 50-luvun ranskalaisista uuden aallon elokuvista tai 60-luvun hämäristä progeyhtyeistä, joista kukaan ei ole koskaan kuullut.
- Jos joku on sattumalta kuullut jostakin ylistämästäsi elokuvasta tai bändistä, vaihda äkkiä mielipidettäsi.
- Esitä aina kriittisiä kommentteja asioihin, joista muut pitävät. Esim. Ikea, hampurilaiset, colleget, amerikkalaiset toimintaelokuvat, ylipäätään kaikki yleisluontoinen elämästä nauttiminen.
- Halveksi ääneekkäästi ihmisiä jotka omistavat television ja tuhlaavat aikaansa katsomalla sen aivotoimintaa sulattavia viihdeohjelmia. Kieltäydy uskomasta että heillä voisi mitenkään olla yhtä hauskaa kuin sinulla lukiessani yksiössäsi John Miltonia yksin kello neljä aamulla.
- Aurinkolasien käyttäminen paikasta ja vuorokauden ajasta riippumatta on suositeltavaa.
- Jos joku yrittää aloittaa kanssasi keskustelun lukemastaan kirjasta, tuhahda, käänny ympäri ja kävele pois sanomatta sanaakaan.
- Kun joku kysyy viimeaikaisista taiteellisista saavutuksistasi, katso häntä alaspäin ja totea että kirjakustantamot/levy-yhtiöt/taidemaailma ovat alistuneet kapitalismin edessä, eivätkä rohkene julkaista materiaalisia joka olisi mullistavaa. Tämän jälkeen kaada kysyjän päälle lasi viskiä ja tumppaa sikarisi niin että tämä syttyy palamaan.

Aika juoksee, minä en

Omistakaamme tuokio miettiäksemme paljonko aikaa elämästämme käytämme esimerkiksi seuraavanlaisiin toimenpiteisiin:


- Epätoivoiset piiloonsyöksymiset, äkkikäännähdykset ja silmien uudelleen suuntaukset kohdattaessa kadulla vaivaannuttavia puolituttavuuksia.

- Läpinäkyvät yritykset tarkastaa huomaamattomasti onko housujen vetoketju kiinni
 julkisilla paikoilla (ja tämän seurauksena epäilyttävältä hyypiöltä vaikuttaminen).
- Piilottelu ovensa takana välttääkseen astumista rappukäytävään samaan aikaan naapurin kanssa.
- Poikkeuksillisen kovaäänisille tai rytmillisesti huvittavasti purkautuville suolistokaasuille nauraminen

- Meluisassa ravitsemusliikkeessä sinulle puhuvan henkilön sanojen täydellinen väärinkuuleminen, ja tähän ympäripyöreän vastauksen laatiminen joka kuulostaisi edes etäisesti samaa asiaa käsittelevältä toteamukselta.
- Seisominen ruokakaupan jonossa ja mielikuvituksellisten kirousten laatiminen sille rouvalle, joka viidenkymmenen ihmisen edessä kaupan kassalla pyytää yksittäispakkaamaan jokaisen pakasteensa, ostaa viidesti vääränmerkkisiä kevytsavukkeita, vaatii alennusta kurkkusalaattipurkussa olevan kolhun takia, maksaa lukuisillla pullonpalautuskuiteilla, etsii etukorttiaan ja kertoo samalla innoittavaa tarinaa sukulaislastensa ihottumista.

Snobijengit eivät armahda

Se tapahtui Punavuoressa ja kyse oli oikeastaan hallusinaatiosta, joten mitään ei oikeasti tapahtunut Punavuoressa. Yhtäkaikki se kuulosti svengaavalta tavalta aloittaa tarina, huolimatta siitä että jo ensimmäinen lause kumosi itsensä.
Oli synkeä yö. Joukko nuoria gangstereita hiippaili Punavuoren jugendlinnojen silhuettien muodostamien varjoisten kanjonien välissä, lippalakit silmillä ja lököttävät farkut vipattaen yötuulessa. He hiipivät hiljaa hämyisillä kaduilla vilkuillen peloissaan ympäröiviin varjoihin. Ilta oli alkanut lupaavasti heidän viettäessä iltaansa perinteisessä syntisessä merkeissä  Helsingin lähiöissä, joissa he käyttivät ruokotonta kieltä ja joivat runsaasti energiajuomia kuunnellen samalla räpmusiikkia, kunnes varomaton erehdys oli saanut heidät hyppäämään ratikasta Punavuoressa. Tuolla pahamaineisella alueella, jossa ylimieliset ja muihin ihmisiin alentuvasti suhtautuvat snobit liikkuivat. Oli tunnettu fakta, että yöaikaan tavallisen nuorisogangterin ei kannatta liikkua näillä kulmilla, jossa snobijengit vahtivat reviireitään Kerberoksen lailla.
"Me emme voi jäädä tänne, tämä on snobimaata!", ärähti yksi nuorisorikollinen kauhuissaan.
"Olet oikeassa, Iso-Erik, paetaan vielä kun voimme!", huudahtavat muut kuorossa. (Kyllä, kuorossa. Vaikka he ovat nuorisorikollisia, harrastavat he silti kuorotoimintaa).
Yhtäkkiä heidän askeleensa jäykistyvät. Kulman takaa kantautuu karmaisevia ääniä, jotka hyytävät verensä. Kyllä vain, klassista musiikkia, pahamaineinen Brucknerin yhdeksäs sinfonia!
Ennen kuin nuorisogangterien joukko ehtii edes kiljaista kauhusta, se tapahtuu: Kulman takaa astelee esiin pahamaineisten snobien joukko. Heillä on silinterihatut, monokkelit ja frakit. Snobien jengitunnukset! He polttavat piippuja, ja pyörittelevät käsissään kävelykeppejä. Yksi kantaa olkapäällään gramofonia, josta soivat klassiset merkkiteokset karmaisevassa sivistyksellisyydessään.
"Kas vain, te barbaariset moukat,  rullalautajalkineenne ovat kuljettaneet askeleenne flaneeramaan väärille bulevardeille!", sanoo joukon johtaja tuijottaen heitä silinterinsä lierin alta, puhaltaen savua suupielestään.
"M-me ollaan tosi pahoillemme, arvoisa julma snobijohtaja, me ei enää koskaan tulla tänne", sokeltaa yksi nuorisogangstereista jalkansa vispaten kauhusta.
"Onko tuo tanssia? Julkenevatko tolvanat jalkasi harrastaa muuta tanssia kuin charlestonia täällä Punavuoressa?", snobijohtaja ärjäisee.
"Ei, mun jalat vain vispaa kauhusta!"
"En ymmärrä kieltä jota puhut, sinä alkeellinen ameeba, mutta se ei säästä barbaarijoukkoanne muilutukselta! Snobit, kohottakaa kävelelykeppinne hyökkäysasentoon! Von Hannemark, asettakaa gramofoniin Bachia! Sir Lochwark, valmistautukaa lukemaan ääneen Kierkegaardin Päättävää epätieteellistä jälkikirjoitusta samalla kun muut teemme näille moukille sen mitä Ruotsin talvi teki Descartesille!".
"Ei, armoa, me luvataan vaihtaa lippalakit fedoraan ja äänestää kokoomusta!", huutavat epätoivoiset nuorisogansterit kuorossa.
"Armoa? Me snobit emme anna armoa huonosti sävelletyille kuoroavunhuudoille! Olipa sietämättömän ala-arvoista pentatonisen mollin käyttöä, mon dieu!"
Snobit kohotavat kävelykeppinsä. Nuorten ganstereiden öiset avunhuudot katoavat Bachin urkujen jylyyn.

"Koska olet kaunis mutta haisit pahalta, tiesin että sinut oli tapettu."

Leonard Cohen tarjoaa erinomaisia neuvoja runouden kirjoittamiseen.

Leonard Cohen- How to speak poetry