Ranskalainen lastenkasvatus

Ranskalainen lastenkasvatus on kuulemma muodissa. En mainittavasti pidä lapsista, sillä ne ovat kuin miniatyyrijuoppoja, jotka huutelevat sekavia, törmäilevät seiniin ja oksentelevat yllättäen. Mutta ranskalainen kosketus näiden pienten hirviöiden hallitsemiseen tarjoaa miellyttävän mielikuvan.
Lähtökohtana pidän itsestään selvänä että ranskalainen lapsi ei koskaan osoita minkäänlaisia tunteita, paitsi korkeintaan syvää halveksuntaa koko maailmaa kohtaan. Otaksun, että kolmen vuoden iässä ranskalaiset lapset polttavat päivässä kaksi rasiallista savukkeita sekä pullon punaviiniä aina aterioiden yhteydessä, sekä yhden snapsin calvadosta mennessään nukkumaan aamuyöstä kuun kajastaessa ullakkohuoneensa ikkunasta. Neljävuotiaana he estottomasti kähmivät vastakkaisen sukupuolen edustajia ja solvaavat heitä härskeillä sanavalinnoilla. Viisivuotiaana he kaivavat takapihalleen kuopan, hautaavat lelunsa ja lakkaavat uskomasta jumalaan. Kuusivuotiaana he menettävät ikiajoiksi kykynsä hymyillä ja alkavat kirjoittaa synkkiä runoja joissa haaveilevat kuolemasta. Ja näin heidän kasvatuksensa on valmis.