Snobijengit eivät armahda

Se tapahtui Punavuoressa ja kyse oli oikeastaan hallusinaatiosta, joten mitään ei oikeasti tapahtunut Punavuoressa. Yhtäkaikki se kuulosti svengaavalta tavalta aloittaa tarina, huolimatta siitä että jo ensimmäinen lause kumosi itsensä.
Oli synkeä yö. Joukko nuoria gangstereita hiippaili Punavuoren jugendlinnojen silhuettien muodostamien varjoisten kanjonien välissä, lippalakit silmillä ja lököttävät farkut vipattaen yötuulessa. He hiipivät hiljaa hämyisillä kaduilla vilkuillen peloissaan ympäröiviin varjoihin. Ilta oli alkanut lupaavasti heidän viettäessä iltaansa perinteisessä syntisessä merkeissä  Helsingin lähiöissä, joissa he käyttivät ruokotonta kieltä ja joivat runsaasti energiajuomia kuunnellen samalla räpmusiikkia, kunnes varomaton erehdys oli saanut heidät hyppäämään ratikasta Punavuoressa. Tuolla pahamaineisella alueella, jossa ylimieliset ja muihin ihmisiin alentuvasti suhtautuvat snobit liikkuivat. Oli tunnettu fakta, että yöaikaan tavallisen nuorisogangterin ei kannatta liikkua näillä kulmilla, jossa snobijengit vahtivat reviireitään Kerberoksen lailla.
"Me emme voi jäädä tänne, tämä on snobimaata!", ärähti yksi nuorisorikollinen kauhuissaan.
"Olet oikeassa, Iso-Erik, paetaan vielä kun voimme!", huudahtavat muut kuorossa. (Kyllä, kuorossa. Vaikka he ovat nuorisorikollisia, harrastavat he silti kuorotoimintaa).
Yhtäkkiä heidän askeleensa jäykistyvät. Kulman takaa kantautuu karmaisevia ääniä, jotka hyytävät verensä. Kyllä vain, klassista musiikkia, pahamaineinen Brucknerin yhdeksäs sinfonia!
Ennen kuin nuorisogangterien joukko ehtii edes kiljaista kauhusta, se tapahtuu: Kulman takaa astelee esiin pahamaineisten snobien joukko. Heillä on silinterihatut, monokkelit ja frakit. Snobien jengitunnukset! He polttavat piippuja, ja pyörittelevät käsissään kävelykeppejä. Yksi kantaa olkapäällään gramofonia, josta soivat klassiset merkkiteokset karmaisevassa sivistyksellisyydessään.
"Kas vain, te barbaariset moukat,  rullalautajalkineenne ovat kuljettaneet askeleenne flaneeramaan väärille bulevardeille!", sanoo joukon johtaja tuijottaen heitä silinterinsä lierin alta, puhaltaen savua suupielestään.
"M-me ollaan tosi pahoillemme, arvoisa julma snobijohtaja, me ei enää koskaan tulla tänne", sokeltaa yksi nuorisogangstereista jalkansa vispaten kauhusta.
"Onko tuo tanssia? Julkenevatko tolvanat jalkasi harrastaa muuta tanssia kuin charlestonia täällä Punavuoressa?", snobijohtaja ärjäisee.
"Ei, mun jalat vain vispaa kauhusta!"
"En ymmärrä kieltä jota puhut, sinä alkeellinen ameeba, mutta se ei säästä barbaarijoukkoanne muilutukselta! Snobit, kohottakaa kävelelykeppinne hyökkäysasentoon! Von Hannemark, asettakaa gramofoniin Bachia! Sir Lochwark, valmistautukaa lukemaan ääneen Kierkegaardin Päättävää epätieteellistä jälkikirjoitusta samalla kun muut teemme näille moukille sen mitä Ruotsin talvi teki Descartesille!".
"Ei, armoa, me luvataan vaihtaa lippalakit fedoraan ja äänestää kokoomusta!", huutavat epätoivoiset nuorisogansterit kuorossa.
"Armoa? Me snobit emme anna armoa huonosti sävelletyille kuoroavunhuudoille! Olipa sietämättömän ala-arvoista pentatonisen mollin käyttöä, mon dieu!"
Snobit kohotavat kävelykeppinsä. Nuorten ganstereiden öiset avunhuudot katoavat Bachin urkujen jylyyn.

"Koska olet kaunis mutta haisit pahalta, tiesin että sinut oli tapettu."

Leonard Cohen tarjoaa erinomaisia neuvoja runouden kirjoittamiseen.

Leonard Cohen- How to speak poetry

Esittelyssä kolme turistilajia

Esittelyssä kolme laajasti levittäytynyttä turistilajityyppiä:

Perisuomalaiset turistit:
- Kohde valitaan sen perusteella, kuinka hyvin siellä on mahdollista olla tekemättä mitään muuta kuin grillata atleettista kehoaan auringon paahtamalla hiekkarannalla satojen muiden samanhenkisten hylkeiden kanssa. Eduksi lasketaan se, jos kohteessa puhutaan suomea.
- Ollaksemme tarkkoja, eduksi lasketaan myös jos valittu lomakohde ei missään määrin muistuta ulkomaata kulttuuriltaan tai tavoiltaan, sillä mikään maa ei kuitenkaan voi vetää vertoja Suomelle.
- Kätevä keino välttyä ketkujen ulkomaalaisten ruokamyrkytyksiltä on ostaa ruuat valmiiksi Suomesta. Täten välttyy myös kaikenlaisilta lipeviltä puijausyrityksiltä. Reissumies-leivät, Juhla Mokka-kahvi ja kaikki Pirkka-merkkiset tuotteet ovat klassisia makunsa tuntevan kulinaristin valintoja.
- Kulttuurin merkitystä ei sovi unohtaa. Hotellin lähellä on varmasti jokin miellyttävä karaokebaari, jossa on mahdollista osoittaa kansallistunnettaan laulamalla esimerkiksi Kari Tapiota tai Eppu Normaalia.
- Löhöttyään viikon tai kaksi rantatuolissa hotellia lähimpänä sijaitsevalla rannalla on hyvä todeta, että "Eihän näissä ulkomaissa mitään ihmeellistä ole, eihän täällä ole edes muuta tekemistä kuin maata rantatuolilla". Tämä kriittinen arvio osoittaa lausujansa oleva verraton seikkailija ja maailmanmies. Sen jälkeen voikin jatkaa makaamista.

Ylimieliset snobit:
- Lomakohde valitaan sen perusteella, kuinka runsaasti se tarjoaa mahdollisuuksia viettää päiviään museoissa, kirkoissa, hautausmaissa ja muissa paikoissa, joissa kenellekään ei vahingossakaan voi olla hauskaa.
- Loman tarkoituksena ei tule olla hauskanpito, vaan pyrkimys koota mahdollisimman suuri valikoima erilaisia kultturelleja snobikokemuksia joilla voi osoittaa paremmuuttaan muiden snobien kilpailevissa illanvietoissa.
- On hyvä laatia etukäteen tarkka-aikataulu, jossa ehtii varmasti vierailla jokaisella kansallisella muistomerkillä, pienessä kappelissa tai tomuisessa museossa, samalla lukien taustatietoa matkaoppaasta, jotta tietää hiljentyä asianmukaisella vakavuudella Leonardo da Vincin kissan haudalla.
- Ruokakulttuurin puolesta on syytä valita ravintoloita, jossa ruoka on pientä ja hinta suurta. Ravintolan ruuasta tekee aina parempaa, jos jokin tunnettu taiteilija tai muu merkkihenkilö on syönyt samassa paikassa sata vuotta sitten.
- On suotavaa hankkia matkalta lierihattuja, kaulahuiveja sekä käsilaukkuja, jotta kun joku lausuu teatterin lämpiössä virallisen kohteliaisuuden esimerkiksi sanoin "Oi, miten hieno kaulahuivi", voi siihen vastata asianmukaisesti "Voi kiitos, se on Lontoosta ja hyvin kallis!".


Madventures-pölvästit:
- Kohde lomalle varataan sen perusteella että siellä on mahdollisimman epämukavaa, epäturvallista ja epäkäytännöllistä.
- Hotelli on syytä valita mahdollisimman epämukavaksi, ja on etu jos se sijaitsee vaarallisella alueella. Kun sinua puukotetaan kolumbialaisen huumediilerin toimesta, olet etuoikeutettu kokemaan annoksen paikallista tapakulttuuria. Lisäksi saat erinomaisen tilaisuuden tutustua paikalliseen terveydenhuoltoon.
- Jos satut liikkumaan paikassa jossa on muitakin turisteja, jollainen et itse missään nimessä ole, muista pukeutua epäsiistiksi hipiksi ja katso halveksien ihmisiä jotka tekevät turistimaisia asioita, kuten ostavat ruokaa ravintolasta. Suuntaa sitten satunnaiseen hurmaavaan katukyökkiin ostamaan ravitsevia moottoriöljyssä paistettuja heinäsirkkoja.
- Missä sitten oletkin, muista etsiytyä paikkoihin joihin edes paikalliset eivät halua jalallaan astua. Lähiöiden kälyisät baarit, satunnaiset oopiumluolat sekä epämääräiset spirituaaliset puijauskeskukset  antavat mainion esimerkin paikallisesta aidosta kulttuurista. Tätä faktaa on hyvä painottaa Youtubeen-postatuissa matkavideoissa.

Surupuisto

Huvipuistot ovat kummaksuttavia paikkoja. Ihmiset altistavat itsensä kokemaan epämukavia ja nöyräättäviä tilanteita, jotka missä tahansa muussa tilanteessa tuntuisivat huikaistuttavan typeriltä, mutta huvipuiston porttien sisällä hauskoilta. Vapaaehtoisesti he tekevät järkettömiä asioita, kuten kastuvat läpimäräksi laitteessa jonka ainoa funktio on kastella ihmisiä, ampuvat itsensä taivaalle kummallisilla tykeillä tai viettävät aikaa perheensä kanssa. Tämän kaiken he tekevät mielipuolisesti hihitellen kuvaten samalla videomateriaalia, jotta myös jälkipolvet saattaisivat muistaa ikuisesti tämän nöyryytyksen.

Voisin perustaa huvipuistolle kilpailijaksi surupuiston. Se tarjoaisi ihmisille nöyryyttäviä ja epämukavia kokemuksia, jotka tekisivät heidät hyvin surullisiksi.
Laitevalikoimaan kuuluisi muunmuassa:
- Elokuvateatteri jossa pyörisi loppumattomasti ranskalaisen uuden aallon taide-elokuvia, kolmelta kankaalta yhtäaikaa. Aulassa jaettaisiin nenäliinoja ja itsemurhapillereitä.
- Saa turpaasi- kone. Kolikoilla toimiva laite, joka lyö käyttäjäänsä turpaan. Valittavana olisi eri asteisia turpaanvedon tasoja kuten "vihainen vaimo pikkujoulujen jälkeen", "keravalainen huligaani nakkikioskijonossa" sekä "mies jonka nahkahousut eivät sittenkään viitanneet homouteen vaan moottoripyöräjengiin".
- "A Conversation with Jean-Paul Sartre". Suljettu hämärä huone, jossa pääset keskustelemaan Sartrea esittävän näyttelijän kanssa elämäsi haaveista. Sartre murskaa jokaisen niistä kertoen elämämme olevan tarkoituksetonta vaellusta vailla toivoa merkityksistä, juoden samallla lukuisia laseja viiniä ja polttaen ketjussa.
- Kela-simulaattori. Kohtaat tyylikkäimmillä 80-luvun verhoilla ja toimistohuonekaluilla kalustetussa huoneessa lasin takana istuvan jokseenkin elottoman hahmon, joka toisaalta puhuu sinulle mutta jonka kasvoissa yksikään lihas ei kertaakaan liikahda minkäänlaisen tunteen merkiksi. Sinulle kerrotaan puolen tunnin ajan kuinka et omista ihmisarvoa ja kansantaloudellisesti hyödyllisintä olisi että päättäisit oitis päiväsi. Jos haluat valittaa tästä mielipiteestä, saat täytettäväksi kolmesataa sivuisen kaavakkeen, joka tulee palauttaa Kelan toimistoon kaksi vuotta sitten.
- Hevoskaruselli. Tämä on tietysti eräs huvipuistojen vakiolaitteista, mutta luoja paratkoon, se ei ole koskaan voinut tuoda kenenkään elämään mitään positiivista. Ne elottomasti tuijottavat muovihevoset ja hyytävä musiikki. Kokonaisvaikutelma on kuin David Lynchin elokuvasta.

Kollaasi viimeaikaisista huonoista ideoista

Toisinaan saan niin hyviä ideoita, että tunnen tarpeen vaieta niistä ikiajoiksi.
Toisinaan saan niin huonoja ideoita, että tunnen halun saattaa ne kaikkien nähtäväksi.
Olen tavannut laatia tälläisia suunnitelmia vuosikausia, vaikken olekaan vielä aivan selvittänyt itselleni miksi. Yleisesti ottaen tarkoituksena olisi luullakseni tuottaa itselleni vulgaari äkkivaurastuminen, mutta toisaalta tämä suunnitelma on jokseenkin ristiriidassa näiden punomieni ajatusjuonien uskomattoman typeryyden kanssa.
Tässä muutama esimerkiksi:
- Kilpailullinen ruuanlaittosarja, jossa kaikkien osallistujien silmät silmät sidotaan heidän valmistaessaan haasteellisia ruokia, jotka vaativat esimerkiksi palavan tulen, kuuman ölyn ja elävien miekkahaiden käsittelyä.
- Vampyyri-Ikea. Vampyyreille suunnattu versio Ikeasta, joka tarjoaa budjettiystävällisiä ruumisarkkuja, auringonvalon kestäviä pimennysverhoja sekä verityyppien aromien maistelelemiseen suunniteltuja metallipikareita.
- Keilarata, jossa keilojen sijasta pyritään kaatamaan mahdollisimman suuri määrä rivissä seisovia ex-kansanedustajia.
- Valtaisa tykki, joka ampuisi ihmisiä erittäin pitkän matkan päähän. Tätä voisi mainostaa jonkinlaisena viihdelaitteena, ja vaikutelman tukemiseksi sen voisi pystyttää johonkin huvipuistoon. Sillä ei ole niin huonoa ideaa ettei se menisi lävitse, jos tapahtumapaikkana on huvipuisto. Ideana olisi että ihmiset maksaisivat suurehkon summan rahaa, kipuaisivat tykkiin (luultavasti he tässä välissä kysyisivät "Onhan tämä turvallista?", johon tykinkäsittelytiimi vastaisi luottamustaherättävästi nyökytellen, kolkkaisi henkilön sorkkaraudalla, sulkisi tykin kiiresti ja ampuisi henkilön jonnekin kauas). Kun sanon kauas, tarkoitan todella kauas, satoja kilometrien päähän. Niin pitkälle, että kun henkilö viimein laskeutuisi, olisi tämä niin pitkän matkan päässä ettei jaksaisi enää vaivautua vaatimaan rahojaan takaisin. Ollaksemme tarkkoja on jopa kenties mahdollista että muutaman sadan kilometrin ensin taivaalla lennettyään ja sitten laskeuduttuaan ei välttämättä ole kovin henkevässä kunnossa reklamoimaan asiasta. Ja vaikka henkilö jäisi henkiin ja haluaisi valittaa asiasta, hän olisi juuri lentänyt Suomesta Meksikoon, vailla passia ja rahaa, ainoana vaihtoehtonaan tienata elantonsa katutanssijana tai perustamalla tukikeskus sortuneille vegaaneille.

Nämä todella ovat huonoja ideoita.

Päivitettyjä sananlaskuja

Suomalaisten sananlaskujen perinne on täynnä suuria tyhjänpäiväisyyksiä, jotka ovat sekä mielikuvituksettomia että järjenvastaisia. Niiden pääasiallinen funktio on ollut tarjota ihmisille yksinkertaisia vastauksia tilanteisiin, jossa heidän on odotettu käyttävän aivosolujaan johonkin muuhun kuin pingiksen pelaamiseen. Enimmäkseen ne ovat huonoa kansallista itsetuntoa korostavia masentavia latteuksia, jotka motivoivat erinomaisesti kaivamaan oman hautakuopan routaiseen maahan, sitten kuolemaan, ja sitten peittämään oman hautansa.
Olen päivittänyt joitakin tunnettuja sananlaskuja nykyaikaiseen muotoon, jotta ne tarjoaisivat entistä suurempaa käytännönhyötyä lukijoilleen:

"Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vielä parempi Alfa Romeo autotallissa ja kymmenen miljoonaa tilillä."

"Ahkeruus kovan onnenkin voittaa. Sata orjaa ahkeruudenkin voittaa."

"Puhtaus on puoli ruokaa. Syö saippuaa, köyhä."

"Rakkaalle lapsella on monta nimeä. Ja huonomuistiset vanhemmat."

"Soma kuin sika pienenä. Tämä ei vielä lupaa paljoa."

"Suu valehtelee mutta silmät puhuvat totta. Positiivisena puolena, silmät eivät puhu."

"Sopu sijaa antaa. Kuten myös moottorisaha."

"Älä pure ruokkivaa kättä. Sen sijaan kolkkaa käden omistaja, varasta hänen lompakkonsa ja tyhjennä jääkaappi."

"Asioilla on kaksi puolta. Tämän sananlaskun keksijällä kaksi aivosolua."

"Leipä miehen tiellä pitää. Useimmat suosivat silti autolla ajamista."

"Haukkuva koira ei pure. Ei tosin ole kannattavaa odottaa haukkumisen loppumista."

"Jos antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden. Jos antaa pahalle kirjepommin, paha räjähtää kadulla kävellessään."

"Historia toistaa itseään. Historia toistaa it... Hetkinen?"

"Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Seuraavaksi luvassa rikkihapposade, ydinsota ja Kauniit ja rohkeat-uusintamaraton samana päivänä."

"Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Esimerkiksi, palkkaamalla hullun töihin."

Jäätelöimperiumi

Kehittelin ideoita, joilla voisin valloittaa jäätelömarkkinat. Keksinpalaset ja suklaapommit jäätelön seassa ovat jo hieman nähty, kuten romanttisia lupauksia uhkuvat nimivalinnat. Tässä muutama kehittelemäni ajatus uudentyyppisistä jäätelöelämyksistä:

Melankolia:
Kuolleita lehtiä, multaa ja lahoavia puunpaloja.

Keuhkosyöpä:
Piipputupakkaa ja juoksevaa tervaa.

Yhden yön erehdys:
Huulipunanpaloja, seissyttä shampanjaa sekä halpaa hajuvettä.

Media-assistentin työllisyysnäkymä:
Tyhjä jäätelölaatikko.