maanantai 26. marraskuuta 2012

Surupuisto

Huvipuistot ovat kummaksuttavia paikkoja. Ihmiset altistavat itsensä kokemaan epämukavia ja nöyräättäviä tilanteita, jotka missä tahansa muussa tilanteessa tuntuisivat huikaistuttavan typeriltä, mutta huvipuiston porttien sisällä hauskoilta. Vapaaehtoisesti he tekevät järkettömiä asioita, kuten kastuvat läpimäräksi laitteessa jonka ainoa funktio on kastella ihmisiä, ampuvat itsensä taivaalle kummallisilla tykeillä tai viettävät aikaa perheensä kanssa. Tämän kaiken he tekevät mielipuolisesti hihitellen kuvaten samalla videomateriaalia, jotta myös jälkipolvet saattaisivat muistaa ikuisesti tämän nöyryytyksen.

Voisin perustaa huvipuistolle kilpailijaksi surupuiston. Se tarjoaisi ihmisille nöyryyttäviä ja epämukavia kokemuksia, jotka tekisivät heidät hyvin surullisiksi.
Laitevalikoimaan kuuluisi muunmuassa:
- Elokuvateatteri jossa pyörisi loppumattomasti ranskalaisen uuden aallon taide-elokuvia, kolmelta kankaalta yhtäaikaa. Aulassa jaettaisiin nenäliinoja ja itsemurhapillereitä.
- Saa turpaasi- kone. Kolikoilla toimiva laite, joka lyö käyttäjäänsä turpaan. Valittavana olisi eri asteisia turpaanvedon tasoja kuten "vihainen vaimo pikkujoulujen jälkeen", "keravalainen huligaani nakkikioskijonossa" sekä "mies jonka nahkahousut eivät sittenkään viitanneet homouteen vaan moottoripyöräjengiin".
- "A Conversation with Jean-Paul Sartre". Suljettu hämärä huone, jossa pääset keskustelemaan Sartrea esittävän näyttelijän kanssa elämäsi haaveista. Sartre murskaa jokaisen niistä kertoen elämämme olevan tarkoituksetonta vaellusta vailla toivoa merkityksistä, juoden samallla lukuisia laseja viiniä ja polttaen ketjussa.
- Kela-simulaattori. Kohtaat tyylikkäimmillä 80-luvun verhoilla ja toimistohuonekaluilla kalustetussa huoneessa lasin takana istuvan jokseenkin elottoman hahmon, joka toisaalta puhuu sinulle mutta jonka kasvoissa yksikään lihas ei kertaakaan liikahda minkäänlaisen tunteen merkiksi. Sinulle kerrotaan puolen tunnin ajan kuinka et omista ihmisarvoa ja kansantaloudellisesti hyödyllisintä olisi että päättäisit oitis päiväsi. Jos haluat valittaa tästä mielipiteestä, saat täytettäväksi kolmesataa sivuisen kaavakkeen, joka tulee palauttaa Kelan toimistoon kaksi vuotta sitten.
- Hevoskaruselli. Tämä on tietysti eräs huvipuistojen vakiolaitteista, mutta luoja paratkoon, se ei ole koskaan voinut tuoda kenenkään elämään mitään positiivista. Ne elottomasti tuijottavat muovihevoset ja hyytävä musiikki. Kokonaisvaikutelma on kuin David Lynchin elokuvasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti