maanantai 26. marraskuuta 2012
Kollaasi viimeaikaisista huonoista ideoista
Toisinaan saan niin hyviä ideoita, että tunnen tarpeen vaieta niistä ikiajoiksi.
Toisinaan saan niin huonoja ideoita, että tunnen halun saattaa ne kaikkien nähtäväksi.
Olen tavannut laatia tälläisia suunnitelmia vuosikausia, vaikken olekaan vielä aivan selvittänyt itselleni miksi. Yleisesti ottaen tarkoituksena olisi luullakseni tuottaa itselleni vulgaari äkkivaurastuminen, mutta toisaalta tämä suunnitelma on jokseenkin ristiriidassa näiden punomieni ajatusjuonien uskomattoman typeryyden kanssa.
Tässä muutama esimerkiksi:
- Kilpailullinen ruuanlaittosarja, jossa kaikkien osallistujien silmät silmät sidotaan heidän valmistaessaan haasteellisia ruokia, jotka vaativat esimerkiksi palavan tulen, kuuman ölyn ja elävien miekkahaiden käsittelyä.
- Vampyyri-Ikea. Vampyyreille suunnattu versio Ikeasta, joka tarjoaa budjettiystävällisiä ruumisarkkuja, auringonvalon kestäviä pimennysverhoja sekä verityyppien aromien maistelelemiseen suunniteltuja metallipikareita.
- Keilarata, jossa keilojen sijasta pyritään kaatamaan mahdollisimman suuri määrä rivissä seisovia ex-kansanedustajia.
- Valtaisa tykki, joka ampuisi ihmisiä erittäin pitkän matkan päähän. Tätä voisi mainostaa jonkinlaisena viihdelaitteena, ja vaikutelman tukemiseksi sen voisi pystyttää johonkin huvipuistoon. Sillä ei ole niin huonoa ideaa ettei se menisi lävitse, jos tapahtumapaikkana on huvipuisto. Ideana olisi että ihmiset maksaisivat suurehkon summan rahaa, kipuaisivat tykkiin (luultavasti he tässä välissä kysyisivät "Onhan tämä turvallista?", johon tykinkäsittelytiimi vastaisi luottamustaherättävästi nyökytellen, kolkkaisi henkilön sorkkaraudalla, sulkisi tykin kiiresti ja ampuisi henkilön jonnekin kauas). Kun sanon kauas, tarkoitan todella kauas, satoja kilometrien päähän. Niin pitkälle, että kun henkilö viimein laskeutuisi, olisi tämä niin pitkän matkan päässä ettei jaksaisi enää vaivautua vaatimaan rahojaan takaisin. Ollaksemme tarkkoja on jopa kenties mahdollista että muutaman sadan kilometrin ensin taivaalla lennettyään ja sitten laskeuduttuaan ei välttämättä ole kovin henkevässä kunnossa reklamoimaan asiasta. Ja vaikka henkilö jäisi henkiin ja haluaisi valittaa asiasta, hän olisi juuri lentänyt Suomesta Meksikoon, vailla passia ja rahaa, ainoana vaihtoehtonaan tienata elantonsa katutanssijana tai perustamalla tukikeskus sortuneille vegaaneille.
Nämä todella ovat huonoja ideoita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti