Se tapahtui Punavuoressa ja kyse oli oikeastaan hallusinaatiosta, joten mitään ei oikeasti tapahtunut Punavuoressa. Yhtäkaikki se kuulosti svengaavalta tavalta aloittaa tarina, huolimatta siitä että jo ensimmäinen lause kumosi itsensä.
Oli synkeä yö. Joukko nuoria gangstereita hiippaili Punavuoren jugendlinnojen silhuettien muodostamien varjoisten kanjonien välissä, lippalakit silmillä ja lököttävät farkut vipattaen yötuulessa. He hiipivät hiljaa hämyisillä kaduilla vilkuillen peloissaan ympäröiviin varjoihin. Ilta oli alkanut lupaavasti heidän viettäessä iltaansa perinteisessä syntisessä merkeissä Helsingin lähiöissä, joissa he käyttivät ruokotonta kieltä ja joivat runsaasti energiajuomia kuunnellen samalla räpmusiikkia, kunnes varomaton erehdys oli saanut heidät hyppäämään ratikasta Punavuoressa. Tuolla pahamaineisella alueella, jossa ylimieliset ja muihin ihmisiin alentuvasti suhtautuvat snobit liikkuivat. Oli tunnettu fakta, että yöaikaan tavallisen nuorisogangterin ei kannatta liikkua näillä kulmilla, jossa snobijengit vahtivat reviireitään Kerberoksen lailla.
"Me emme voi jäädä tänne, tämä on snobimaata!", ärähti yksi nuorisorikollinen kauhuissaan.
"Olet oikeassa, Iso-Erik, paetaan vielä kun voimme!", huudahtavat muut kuorossa. (Kyllä, kuorossa. Vaikka he ovat nuorisorikollisia, harrastavat he silti kuorotoimintaa).
Yhtäkkiä heidän askeleensa jäykistyvät. Kulman takaa kantautuu karmaisevia ääniä, jotka hyytävät verensä. Kyllä vain, klassista musiikkia, pahamaineinen Brucknerin yhdeksäs sinfonia!
Ennen kuin nuorisogangterien joukko ehtii edes kiljaista kauhusta, se tapahtuu: Kulman takaa astelee esiin pahamaineisten snobien joukko. Heillä on silinterihatut, monokkelit ja frakit. Snobien jengitunnukset! He polttavat piippuja, ja pyörittelevät käsissään kävelykeppejä. Yksi kantaa olkapäällään gramofonia, josta soivat klassiset merkkiteokset karmaisevassa sivistyksellisyydessään.
"Kas vain, te barbaariset moukat, rullalautajalkineenne ovat kuljettaneet askeleenne flaneeramaan väärille bulevardeille!", sanoo joukon johtaja tuijottaen heitä silinterinsä lierin alta, puhaltaen savua suupielestään.
"M-me ollaan tosi pahoillemme, arvoisa julma snobijohtaja, me ei enää koskaan tulla tänne", sokeltaa yksi nuorisogangstereista jalkansa vispaten kauhusta.
"Onko tuo tanssia? Julkenevatko tolvanat jalkasi harrastaa muuta tanssia kuin charlestonia täällä Punavuoressa?", snobijohtaja ärjäisee.
"Ei, mun jalat vain vispaa kauhusta!"
"En ymmärrä kieltä jota puhut, sinä alkeellinen ameeba, mutta se ei säästä barbaarijoukkoanne muilutukselta! Snobit, kohottakaa kävelelykeppinne hyökkäysasentoon! Von Hannemark, asettakaa gramofoniin Bachia! Sir Lochwark, valmistautukaa lukemaan ääneen Kierkegaardin Päättävää epätieteellistä jälkikirjoitusta samalla kun muut teemme näille moukille sen mitä Ruotsin talvi teki Descartesille!".
"Ei, armoa, me luvataan vaihtaa lippalakit fedoraan ja äänestää kokoomusta!", huutavat epätoivoiset nuorisogansterit kuorossa.
"Armoa? Me snobit emme anna armoa huonosti sävelletyille kuoroavunhuudoille! Olipa sietämättömän ala-arvoista pentatonisen mollin käyttöä, mon dieu!"
Snobit kohotavat kävelykeppinsä. Nuorten ganstereiden öiset avunhuudot katoavat Bachin urkujen jylyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti