E-kirjat ja monet muut aineettomat viihdykkeet ovat jostakin selittämättömästä syystä suosiossa. Koska itse elän yhä 1800-luvulla omaan vaikeuksia ymmärtää mitä hauskaa on aineettomassa kirjassa. Se vie pohjan kirjan olennaisimmalta tehtävältä, näyttää tyylikkäältä ja sosiaalista statusta kohottavalta koriste-esineeltä kirjahyllyssä.
Jos tämä on kuitenkin uusi suuntaus, ehdotan että kaikesta muustakin tehdään aineetonta. Kuten esimerkiksi alkoholituotteista. Koska suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan erityisemmin välitä hotkimiensa liemien mausta halutessaan vain saada pikaisen syyn muuttua hourupäiseksi idiootiksi, voidaan baareissa jatkossa antaa juoman tilaajalla aineellisen drinkin sijaan vain lappu, jossa lukee kuinka hänen tulee käyttäytyä kyseisen eliksiirin vaikutuksen alaisuudessa. Tähän tapaan:
Olut:
Vastoin aiempaa mielipidettäsi lippalakit ja pilottitakit näyttäytyvät yhtäkkiä hyvin charmikkaina vaatevalintoina. Kaikki musiikki joka koostuu erilaisista jumputuksista saa sinut intoutumaan, kuten myös moottorien äänet. Jokainen nainen, joka erehtyy katsomaan sinua alkaa näyttää hyvältä, ja seuraavana päivänä kerrot kuinka jokainen heistä yritti iskeä sinut.
Siideri:
Äänenkorkeutesi nousee kahdella oktaavilla. Yhtäkkiä baarin jokainen mies alkaa näyttää todella hyvältä, omasta sukupuolestasi riippumatta. Tunnet selittämättämätöntä ahdistusta siitä, että baarin kattovalaisimet eivät sovi ollenkaan yhteen tuolien kanssa, eikä vessan saippua tuoksu laventelilta.
Lonkero:
Tunnet äkillistä viileyttä, eikä kyse ole lämpötilasta. Hetkessä kaikki muut ihmiset näyttävät silmissäsi jotenkin heiveröisiltä, ja oikeastaan sinua nolottaa olla samassa baarissa heidän kanssaan. Huomautat seurassasi olevalle tribaalipaitaan sonnustautuneelle lihaksikkaalle ammattikoululaiselle/ leopardimekkoon pukeutuneelle pimpolle blondille, että on aika vaihtaa johonkin sopivampaan paikkaan.
Viski:
Parrankasvusi voimistuu sukupuoleen katsomatta. Tunnet oudon halun ensin tanssia pöydillä ja humauttaa kaikkia turpiin, ja sitten hiljentyä esittämään herkän tulkinnan kappaleesta "The wind that shakes the barley". Jokainen punatukkainen nainen alkaa näyttää hyvältä, ja toivot kaikkien nimen olevan Molly.
Konjakki:
Kaikki kauan sitten tapahtunut on mielestäsi paljon parempaa, miehekkäämpää ja urhoollisempaa. Tunnet tarpeen sonnustautua liian isoon pukuun ja värikkääseen kravattiin. Baarin jokainen itseäsi vuosikymmeniä nuorempi nainen alkaa näyttää hyvältä, ja olet varma että he lankeavat ihastuneina eteesi jos supatat korviinsa jotain romanttista viikset rahisten.
Gin & Tonic:
Tunnen suurta halveksuntaa jokaista olutta lipittävää junttia kohtaan. Pelkäät, että Armanin paitaasi saattaa tarttua epämiellyttävä katku tästä räkälästä. Olet varsin vakuuttunut siitä että baarin jokainen henkilö haluaa sinua, mutta luultavasti vain rahojesi vuoksi.
Rommi:
Huomaamatta jokainen lauseesi päättyy konsonanttipitoiseen ärinään, esim. "Ryöstäkäämme tuon jalon neidon siveys, kuoma, arrrrr!". Tunnet tarpeen hankkia pikaisesti papukaijan, musketin ja oman laivan. Jostakin selittämättömästä syystä tunnet Johnny Deppin loukkaavan ammattikuntaasi. Haluat haastaa koko baarin asiakkaat miekkataisteluun.
lauantai 28. huhtikuuta 2012
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Liikunnan epäterveysvaikutukset
Päätin julistaa loppuelämäni liikunnattomaksi vyöhykkeeksi. Olen vakuuttunut, että liikunnallisen aktiviteetin tarjoamat terveydelliset edut ovat hyvin vaatimattomat suhteessa siihen nöyryytykseen ja kärsimykseen jonka ne tuottavat.
Epäilemättä jokaista liikunnan elämään tarjoamaa lisäminuuttia kohden joutuu vastaavan ajan juoksentelemaan hiki hatussa julkisilla paikoilla hassuissa kireissä housuissa, kyntämään lumihangilla puupalaset jalassa jääpuikot roikkuen korvista tai nostamaan metallisia möykkyjä edestakaisin samassa huoneessa kymmenten hikisten ja puhisevien viiksekkäiden miesten kanssa, myös hassuissa housuissa. Jostain syystä kaikkeen liikuntaan kuuluu olennaisena elementtinä pukeutuminen hölmöihin vaatteisiin. Lisäksi jokainen urheilua harrastava säännöllisesti, kuin osana harrastusta, toisinaan nyrjäyttää nilkkansa, toisinaan murtaa kätensä, tai muilla soveliailla tavoilla torpedoi kehoaan. Useimmat aktiiviliikkujat ovat täysipäiväisiä invalideja ennen nelikymppisiään. Sitä vastoin kukaan ei ole varmasti koskaan murtanut jalkaansa katsoessaan sohvalla Simpsonit-maratonia. Tai jos on, haluaisin nähdä asiasta videotallenteen.
Kas noin, olen luonut kiistattomien perusteluiden armadan, joiden oikeuttamana voin nyt löntystää hotkimaan suklaakakkua ja laulaa epävireisiä ylistyslauluja tukkeutuvien verisuonten moskeijassa.
Epäilemättä jokaista liikunnan elämään tarjoamaa lisäminuuttia kohden joutuu vastaavan ajan juoksentelemaan hiki hatussa julkisilla paikoilla hassuissa kireissä housuissa, kyntämään lumihangilla puupalaset jalassa jääpuikot roikkuen korvista tai nostamaan metallisia möykkyjä edestakaisin samassa huoneessa kymmenten hikisten ja puhisevien viiksekkäiden miesten kanssa, myös hassuissa housuissa. Jostain syystä kaikkeen liikuntaan kuuluu olennaisena elementtinä pukeutuminen hölmöihin vaatteisiin. Lisäksi jokainen urheilua harrastava säännöllisesti, kuin osana harrastusta, toisinaan nyrjäyttää nilkkansa, toisinaan murtaa kätensä, tai muilla soveliailla tavoilla torpedoi kehoaan. Useimmat aktiiviliikkujat ovat täysipäiväisiä invalideja ennen nelikymppisiään. Sitä vastoin kukaan ei ole varmasti koskaan murtanut jalkaansa katsoessaan sohvalla Simpsonit-maratonia. Tai jos on, haluaisin nähdä asiasta videotallenteen.
Kas noin, olen luonut kiistattomien perusteluiden armadan, joiden oikeuttamana voin nyt löntystää hotkimaan suklaakakkua ja laulaa epävireisiä ylistyslauluja tukkeutuvien verisuonten moskeijassa.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Opas suomalaiseen smalltalkiin
Mikäli sattuu löytämään itsensä suomalaisesta juhlatilaisuudesta on syytä hallita tiettyjä asioita koskien yleisiä keskustelusääntöjä. Suomalaisen keskustelun luonne on jalostettu niin hienostuneeseen minimalismiin, että sen monimaiset vivahteet voivat olla ensikertalaiselle vaikeita.
Tämä johtuu pitkälti siitä, että keskustelu ei perustu niinkään sanoihin vaan pieneen eleisiin ja katseisiin. Tai jos tarkkoja ollaan, yhden eleen ja katseen yhdistelmään, jossa seistään paikallaan ja toljotetaan kaikkia muita suurta halveksuntaa osoittaen. Tämän taidon täydellinen oppiminen vaatii vuosien harjoittelua, mutta yleisluontoisena kuvauksena sen voi todeta näyttävän siltä kuin jokainen paikallaolija kärsisi kovasta ummetuksesta.
Toisinaan ajaudutaan silti traagiseen tilanteeseen, jossa joudutaan käyttämään sanoja kommunikaation välineenä. Tämä on aina haastava paikka, sillä suomalaiset ovat luoneet omat taitonsa selvitä elämästä mahdollisimman vähän sanoja käyttämällä. On täysin tavanomaista että kymmenhenkinen pöytäseurue viettää aikaa yhdessä kolme tuntia ja vaihtaa tänä aikana seitsemän lausetta. Jälkikäteen he ovat varmoja käyneensä rikkaan keskustelun, josta merkkinä he pitävät jokaista muuta seurueensa jäsentä lörppäsuisena pölkkypäänä.
On syytä ottaa huomioon että on tiettyjä aiheita joista puhumista kannattaa välttää, kuten urheilu, politiikka ja autot. On näet mahdollista että keskustelukumppanisi omaa asiasta mielipiteen joka ei ole täsmälleen sama kuin omasi, jolloin ainoa vaihtoehtosi on törkätä häntä puukolla. Onneksi on varmoja aiheita, joista kukaan ei pidä ja joita voidaan yhdessä solvata. Näitä ovat esimerkiksi mikä tahansa työ (sitä on aina liikaa ja palkka huono), oma puoliso (laiskoja ja kovaäänisiä), ja ooppera sekä baletti (kuka voisi pitää sellaisesta?).
Kuinka sitten keskustella suomalaisen kanssa? Tehtävä on haastava, sillä pidetään yleisesti epäkohteliaana ajantuhlauksena käyttää yhtä lausetta kohti enemmän kuin kaksi sanaa. Kannattaa käyttää ytimekkäitä kysymyksiä ja lyhyitä sanoja. Jos keskustelun jälkeen mitään ei ole selvinnyt etkä oppinut yhtään uutta asiaa keskustelukumppanistasi, on keskustelu edennyt oikeaoppisesti. Käytännössä tämä toimii esimerkiksi näin:
- Kysymykseen "Mitä kuuluu?" käyttökelpoisia vastauksia ovat esimerkiksi "Ei mitään", "Mitäs tässä" tai "Eipä kummempia". Tässä toteutuu sekä kahden sanan sääntö että tiedonvälityksen minimaalisuus.
- Suomalaisiin perinteisiin kuuluu esittää vaivaannuttavia huomioita toisista, useimmiten tätä tekevät vanhukset nuorista esimerkiksi toteamalla että joku näyttää aivan vanhemmiltaan, tai että entisestä tytöstä on kehittänyt nainen (samalla kuuluu lipoa huuliaan ja läikyttää halpaa konjakkia ympäriinsä). Tähän ei yleensä vastata mitään sanallista, vaan tyydytään nauramaan ilotonta, vaivautunutta naurua. Jos haluaa varmistaa joutumasta enää koskaan samanlaisiin tilanteisiin, voi tietysti esittää muutaman terävän huomion sukulaistensä vetäytyvistä hiusrajoista ja leviävistä vatsanseuduista.
- Jos joku kertoo jotain mielenkiintoista esimerkiksi matkoistaan tai sijoituksistaan, kannattaa sanoa esimerkiksi "Älä!", "Katos jätkää!" tai "Jaajaa". Jälleen kerran kahden sanan raja toteutuu, ja lisäksi osoitat keskustelukumppanillesi että hänen elämänsä ilot ovat täysin merkityksettömiä ja epäkiinnostavia, ja parasta olisi jos hän hyppäisi alas jyrkänteeltä.
Tämä johtuu pitkälti siitä, että keskustelu ei perustu niinkään sanoihin vaan pieneen eleisiin ja katseisiin. Tai jos tarkkoja ollaan, yhden eleen ja katseen yhdistelmään, jossa seistään paikallaan ja toljotetaan kaikkia muita suurta halveksuntaa osoittaen. Tämän taidon täydellinen oppiminen vaatii vuosien harjoittelua, mutta yleisluontoisena kuvauksena sen voi todeta näyttävän siltä kuin jokainen paikallaolija kärsisi kovasta ummetuksesta.
Toisinaan ajaudutaan silti traagiseen tilanteeseen, jossa joudutaan käyttämään sanoja kommunikaation välineenä. Tämä on aina haastava paikka, sillä suomalaiset ovat luoneet omat taitonsa selvitä elämästä mahdollisimman vähän sanoja käyttämällä. On täysin tavanomaista että kymmenhenkinen pöytäseurue viettää aikaa yhdessä kolme tuntia ja vaihtaa tänä aikana seitsemän lausetta. Jälkikäteen he ovat varmoja käyneensä rikkaan keskustelun, josta merkkinä he pitävät jokaista muuta seurueensa jäsentä lörppäsuisena pölkkypäänä.
On syytä ottaa huomioon että on tiettyjä aiheita joista puhumista kannattaa välttää, kuten urheilu, politiikka ja autot. On näet mahdollista että keskustelukumppanisi omaa asiasta mielipiteen joka ei ole täsmälleen sama kuin omasi, jolloin ainoa vaihtoehtosi on törkätä häntä puukolla. Onneksi on varmoja aiheita, joista kukaan ei pidä ja joita voidaan yhdessä solvata. Näitä ovat esimerkiksi mikä tahansa työ (sitä on aina liikaa ja palkka huono), oma puoliso (laiskoja ja kovaäänisiä), ja ooppera sekä baletti (kuka voisi pitää sellaisesta?).
Kuinka sitten keskustella suomalaisen kanssa? Tehtävä on haastava, sillä pidetään yleisesti epäkohteliaana ajantuhlauksena käyttää yhtä lausetta kohti enemmän kuin kaksi sanaa. Kannattaa käyttää ytimekkäitä kysymyksiä ja lyhyitä sanoja. Jos keskustelun jälkeen mitään ei ole selvinnyt etkä oppinut yhtään uutta asiaa keskustelukumppanistasi, on keskustelu edennyt oikeaoppisesti. Käytännössä tämä toimii esimerkiksi näin:
- Kysymykseen "Mitä kuuluu?" käyttökelpoisia vastauksia ovat esimerkiksi "Ei mitään", "Mitäs tässä" tai "Eipä kummempia". Tässä toteutuu sekä kahden sanan sääntö että tiedonvälityksen minimaalisuus.
- Suomalaisiin perinteisiin kuuluu esittää vaivaannuttavia huomioita toisista, useimmiten tätä tekevät vanhukset nuorista esimerkiksi toteamalla että joku näyttää aivan vanhemmiltaan, tai että entisestä tytöstä on kehittänyt nainen (samalla kuuluu lipoa huuliaan ja läikyttää halpaa konjakkia ympäriinsä). Tähän ei yleensä vastata mitään sanallista, vaan tyydytään nauramaan ilotonta, vaivautunutta naurua. Jos haluaa varmistaa joutumasta enää koskaan samanlaisiin tilanteisiin, voi tietysti esittää muutaman terävän huomion sukulaistensä vetäytyvistä hiusrajoista ja leviävistä vatsanseuduista.
- Jos joku kertoo jotain mielenkiintoista esimerkiksi matkoistaan tai sijoituksistaan, kannattaa sanoa esimerkiksi "Älä!", "Katos jätkää!" tai "Jaajaa". Jälleen kerran kahden sanan raja toteutuu, ja lisäksi osoitat keskustelukumppanillesi että hänen elämänsä ilot ovat täysin merkityksettömiä ja epäkiinnostavia, ja parasta olisi jos hän hyppäisi alas jyrkänteeltä.
Yhteistyöni idiotismin kanssa
Ihmisten kyky jalostaa tyhmyyttä erilaisiin muotoihin on loppumaton. Omasta puolestani olen varsin hyvin perehtynyt kyseiseen taitoon. Tämä tapahtui joitakin viikkoja sitten:
Hain Järvenpään postista tilaamani paketin laitteistoa valokuvastudiooni. Jostakin syystä muutama studiovempele oli turvallisuussyistä pakattu jättimäiseen laatikkoon, joka olisi luontevammin toiminut hautarkkuna keskiverrolle norsulle.
Kantaessani tätä kolossaalista järkälettä parkkipaikalleni yritin murskata mahdollisimman vähän ihmisiä matkalla rajoittuneen näkökykyni vuoksi. Jysäytin paketin autoni katolle luottaen siihen, että Järvenpään keskustassa liikkuisi päiväaikaan vain huonoselkäisiä ja vähäkätisiä varkaita, ja lampsin noutamaan asunnostani matkalaukkua ja tietokonetta. Muistan ohimennen ajatelleeni, että laatikko on parasta ottaa pois katolta ennen kuin lähden matkaan. Palasin takaisin, pakkasin tavarat autoon ja lähdin köröttelemään kohti Pornaisia.
Jostakin tuntemattomasta syystä sain Järvenpään keskustassa osakseni muilta autoilijoilta tavallista enemmän huomiota. Huomasin joitakin pitkiä ja katseita ja satunnaisia sormenosoituksia. Epäilin, että kaikki tämä oli seurausta viileistä aurinkolaseistani.
Vanhan Lahdentien kohdalla sijaitsevan stop-merkin kohdalla vieressäni ollut autoseurueellinen ei liikkunut minnekään vaan tuijotti autoani hämmentyneen näköisenä. Epäilin heidän olevan Mäntsälästä, ja kruisailin tieheni.
Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen Pornaisten rajamaaston jo lähestyessä huomioni kiinnittyi omituiseen ryminään jostakin päin autoa. Vaikutelma oli hieman sellainen kuin johonkin auton koloon olisi työnnetty karhu joka yrittäisi päästä ulos.
Yhtäkkiä kuului kova pomahdus ja havaitsin jonkin ruskean vilahtavan ohimennen auton takaikkunasta. Hämmästelin oliko jokin eläin osunut autooni, esimerkiksi läheisestä puusta pudottautunut itsemurha-aikainen majava. Olin tyytyväinen ettei kyseessä ainakaan voinut olla studiokalustoni, joka sijaitsi turvallisesti takapenkillä. Käännyin ympäri varmistaakseni asian. Totesin, ettei sijainnutkaan. Sen sijaan todistin takaikkunasta kantautuvaa hilpeää näkyä, jossa suuri pahvilaatikko hyppi ja poukkoili voltteja tiellä loitontuen koko ajan kauemmas autosta ja lopulta hypähtäen viimeisellä kolmoisvoltilla läheiseen ojaan. Se oli hauska näky, joka toi kovasti mieleeni James Bond-elokuvista tutun tilanteen, jossa Bond potkaisee roiston pois liikkuvasta autosta ja tämä lentää jonnekin kaukaisuuteen vinhasti kerien.
Huolimatta näyn kiistattomasta viihde-elementista en voinut olla miettämättä että saattaisin vielä joskus kaivata uusia laitteitani. Agenttiteemaa varioiden tein Austin Powers-henkisen uskomattoman kömpelön u-käännöksen, ja palasin noutamaan läheisestä ojasta laatikon maallisia jäännöksiä, jotka olivat viimeisellä loikallaan osoittaneet kiitettävää urheilullisuutta hypähtäen kokonaisen ojan toiselle puolelle. Samalla tunsin suurta ylpeyttä älyllisistä kyvyistäni.
Hain Järvenpään postista tilaamani paketin laitteistoa valokuvastudiooni. Jostakin syystä muutama studiovempele oli turvallisuussyistä pakattu jättimäiseen laatikkoon, joka olisi luontevammin toiminut hautarkkuna keskiverrolle norsulle.
Kantaessani tätä kolossaalista järkälettä parkkipaikalleni yritin murskata mahdollisimman vähän ihmisiä matkalla rajoittuneen näkökykyni vuoksi. Jysäytin paketin autoni katolle luottaen siihen, että Järvenpään keskustassa liikkuisi päiväaikaan vain huonoselkäisiä ja vähäkätisiä varkaita, ja lampsin noutamaan asunnostani matkalaukkua ja tietokonetta. Muistan ohimennen ajatelleeni, että laatikko on parasta ottaa pois katolta ennen kuin lähden matkaan. Palasin takaisin, pakkasin tavarat autoon ja lähdin köröttelemään kohti Pornaisia.
Jostakin tuntemattomasta syystä sain Järvenpään keskustassa osakseni muilta autoilijoilta tavallista enemmän huomiota. Huomasin joitakin pitkiä ja katseita ja satunnaisia sormenosoituksia. Epäilin, että kaikki tämä oli seurausta viileistä aurinkolaseistani.
Vanhan Lahdentien kohdalla sijaitsevan stop-merkin kohdalla vieressäni ollut autoseurueellinen ei liikkunut minnekään vaan tuijotti autoani hämmentyneen näköisenä. Epäilin heidän olevan Mäntsälästä, ja kruisailin tieheni.
Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen Pornaisten rajamaaston jo lähestyessä huomioni kiinnittyi omituiseen ryminään jostakin päin autoa. Vaikutelma oli hieman sellainen kuin johonkin auton koloon olisi työnnetty karhu joka yrittäisi päästä ulos.
Yhtäkkiä kuului kova pomahdus ja havaitsin jonkin ruskean vilahtavan ohimennen auton takaikkunasta. Hämmästelin oliko jokin eläin osunut autooni, esimerkiksi läheisestä puusta pudottautunut itsemurha-aikainen majava. Olin tyytyväinen ettei kyseessä ainakaan voinut olla studiokalustoni, joka sijaitsi turvallisesti takapenkillä. Käännyin ympäri varmistaakseni asian. Totesin, ettei sijainnutkaan. Sen sijaan todistin takaikkunasta kantautuvaa hilpeää näkyä, jossa suuri pahvilaatikko hyppi ja poukkoili voltteja tiellä loitontuen koko ajan kauemmas autosta ja lopulta hypähtäen viimeisellä kolmoisvoltilla läheiseen ojaan. Se oli hauska näky, joka toi kovasti mieleeni James Bond-elokuvista tutun tilanteen, jossa Bond potkaisee roiston pois liikkuvasta autosta ja tämä lentää jonnekin kaukaisuuteen vinhasti kerien.
Huolimatta näyn kiistattomasta viihde-elementista en voinut olla miettämättä että saattaisin vielä joskus kaivata uusia laitteitani. Agenttiteemaa varioiden tein Austin Powers-henkisen uskomattoman kömpelön u-käännöksen, ja palasin noutamaan läheisestä ojasta laatikon maallisia jäännöksiä, jotka olivat viimeisellä loikallaan osoittaneet kiitettävää urheilullisuutta hypähtäen kokonaisen ojan toiselle puolelle. Samalla tunsin suurta ylpeyttä älyllisistä kyvyistäni.
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Opas suomalaiseen ravintolakulttuuriin
Pelkäsin taannoin nolaavani itseni sushiravintolassa, joten yritin etsiä Youtubesta videota jossa kerrottaisiin kuinka sushia syödään itsekunnioituksensa säilyttäen. Hyvin nopeasti kävi ilmi ettei se ole mahdollista. Löysin ohessa kätevän oppaan jossa kerrotaan kuinka jokainen länsimaalainen voi tehdä itsestään idiootin yrittämällä imitoida japanilaisia heidän omissa ravintoloissaan.
Ajattelin että tälläinen opas olisi tarpeen myös mukautettuna suomalaiseen ravintolakulttuuriin, mikäli joku ulkomaalainen haluaa tietää kuinka viettää oikeaoppisesti suomalainen ravintola-iltama sortumatta tekemään pahoja etikettivirheitä, kuten tilaamaan viiniä. Tässä siis yksityiskohtainen opas, kuinka viettää perisuomalainen kulttuuripitoinen ravintolailtama ystävien kesken:
Alkutilanne: Joukko ihmisiä toteaa tuntevansa olonsa nälkäiseksi, ja päättää turvautua ravintolapalveluiden tukeen.
Kuinka tilanteessa edetään:
1. Päättäkää mennä syömään Hesburgeriin.
2. Kun joku huomauttaa ettei Hesburger oikeastaan ole suoranaisesti ravintola sanan varsinaisesssa merkityksessä, katsokaa häntä joukolla kummaksuen ja tiedustelkaa mikä homo hän oikein on, mutta suostukaa silti pitkin hampain astumaan suosittelemaansa snobiravintolaan.
3. Kun lopulta löydätte itsenne Rossosta, muistakaa sisään astuessanne katsella ympärillenne epäröivästi. Käsien asettaminen taskuun, leuan nyökyttely ja muiden asiakkaiden vilkuilu haastavasti auttavat heitä tajuamaan reviirinne.
4. Kun teidät ohjataan pöytään, tulee jonkun sanoa "Tää onkin tällänen fiinimpi paikka, ei ole pahvihaarukoitakaan". Mieluusti mahdollisimman kovaan ääneen, jotta kaikki ymmärtävät teidän olevan humoristeja.
5. Pyytäkää juomalista. Tilatkaa silti vain olutta. Ei kuitenkaan nimellä "olut", sillä se asettaisi miehisyytenne kyseenalaiseksi. Käyttäkää sen sijaan koodinimiä "bisse", "ööli" tai "kalja".
6. Ruokalistalta hyväksyttäviä tuotteita ovat pizzat, hampurilaiset ja pippuripihvi. Kana lasketaan salaatiksi, ja ainoa hyväksyttävä keittotuote on olut tuopissa.
7. Ruokien saapuessa muistakaa heittää tarjoilijalle sutkautuksia jotka ovat joko alentavia, tyhmiä tai molempia yhtäaikaa. Kummeli-sutkautukset ovat klassikoja, joiden ikiaikaiseen hohtoon ajan korroosio ei koskaan tule iskemään.
8. Syökää äänekkäästi puhisten ja hotkien. Hyviä aiheita hersyvään smalltalkiin ovat mm. jääkiekko, uusimmat Vin Dieselin ja The Rockin elokuvat sekä autot.
9. Kun tarjoiija tuo laskun, muistakaa supista toisillenne äänekkäästi, että mäkkärissä olisi saanut halvemmat ruuat ja jäänyt rahaa vielä olutostoksiin. Näin osoitatte olevanne laatutietoisia kuluttajia ja monipuolisen ruokakulttuurin omaavia kosmopoliitteja.
10. Tilatkaa jälkiruuaksi vielä joitakin oluita lisää. Alkakaa huojua ja sokeltaa. Tässä vaiheessa iltaa hyväksyttäviä puheenaiheita ovat mm. ikävä vaimo ja rasittavat lapset, asuntovelan runsaus sekä masentava työ. Tässä syvässä filosofian tilassa huumorilla ei ole enää sijaa. Ajankuluksi joku voi lyödä satunnaista seurueen jäsentä leukaan, tai heittää tuopillisen olutta jonkun kasvoille.
11. Kun henkilökunnan edustaja pyytää teitä poistumaan, uhkailkaa häntä työpaikkansa menettämisellä.
12. Elegantin loppuvaikutelman aikaansaamiseksi voitte käyntikortiksi oksentaa ravintolan oven eteen ja kompuroida lähimmälle taksitolpalle.
Ajattelin että tälläinen opas olisi tarpeen myös mukautettuna suomalaiseen ravintolakulttuuriin, mikäli joku ulkomaalainen haluaa tietää kuinka viettää oikeaoppisesti suomalainen ravintola-iltama sortumatta tekemään pahoja etikettivirheitä, kuten tilaamaan viiniä. Tässä siis yksityiskohtainen opas, kuinka viettää perisuomalainen kulttuuripitoinen ravintolailtama ystävien kesken:
Alkutilanne: Joukko ihmisiä toteaa tuntevansa olonsa nälkäiseksi, ja päättää turvautua ravintolapalveluiden tukeen.
Kuinka tilanteessa edetään:
1. Päättäkää mennä syömään Hesburgeriin.
2. Kun joku huomauttaa ettei Hesburger oikeastaan ole suoranaisesti ravintola sanan varsinaisesssa merkityksessä, katsokaa häntä joukolla kummaksuen ja tiedustelkaa mikä homo hän oikein on, mutta suostukaa silti pitkin hampain astumaan suosittelemaansa snobiravintolaan.
3. Kun lopulta löydätte itsenne Rossosta, muistakaa sisään astuessanne katsella ympärillenne epäröivästi. Käsien asettaminen taskuun, leuan nyökyttely ja muiden asiakkaiden vilkuilu haastavasti auttavat heitä tajuamaan reviirinne.
4. Kun teidät ohjataan pöytään, tulee jonkun sanoa "Tää onkin tällänen fiinimpi paikka, ei ole pahvihaarukoitakaan". Mieluusti mahdollisimman kovaan ääneen, jotta kaikki ymmärtävät teidän olevan humoristeja.
5. Pyytäkää juomalista. Tilatkaa silti vain olutta. Ei kuitenkaan nimellä "olut", sillä se asettaisi miehisyytenne kyseenalaiseksi. Käyttäkää sen sijaan koodinimiä "bisse", "ööli" tai "kalja".
6. Ruokalistalta hyväksyttäviä tuotteita ovat pizzat, hampurilaiset ja pippuripihvi. Kana lasketaan salaatiksi, ja ainoa hyväksyttävä keittotuote on olut tuopissa.
7. Ruokien saapuessa muistakaa heittää tarjoilijalle sutkautuksia jotka ovat joko alentavia, tyhmiä tai molempia yhtäaikaa. Kummeli-sutkautukset ovat klassikoja, joiden ikiaikaiseen hohtoon ajan korroosio ei koskaan tule iskemään.
8. Syökää äänekkäästi puhisten ja hotkien. Hyviä aiheita hersyvään smalltalkiin ovat mm. jääkiekko, uusimmat Vin Dieselin ja The Rockin elokuvat sekä autot.
9. Kun tarjoiija tuo laskun, muistakaa supista toisillenne äänekkäästi, että mäkkärissä olisi saanut halvemmat ruuat ja jäänyt rahaa vielä olutostoksiin. Näin osoitatte olevanne laatutietoisia kuluttajia ja monipuolisen ruokakulttuurin omaavia kosmopoliitteja.
10. Tilatkaa jälkiruuaksi vielä joitakin oluita lisää. Alkakaa huojua ja sokeltaa. Tässä vaiheessa iltaa hyväksyttäviä puheenaiheita ovat mm. ikävä vaimo ja rasittavat lapset, asuntovelan runsaus sekä masentava työ. Tässä syvässä filosofian tilassa huumorilla ei ole enää sijaa. Ajankuluksi joku voi lyödä satunnaista seurueen jäsentä leukaan, tai heittää tuopillisen olutta jonkun kasvoille.
11. Kun henkilökunnan edustaja pyytää teitä poistumaan, uhkailkaa häntä työpaikkansa menettämisellä.
12. Elegantin loppuvaikutelman aikaansaamiseksi voitte käyntikortiksi oksentaa ravintolan oven eteen ja kompuroida lähimmälle taksitolpalle.
Poikani, armeijassa sinustakin tehdään neiti
Mikäli minut julistettaisiin Suomen diktaattoriksi, yhtenä ensiteoistani muuttaisin armeijan luonteen täysin. Jatkossa siellä koulutettaisiin miehistä mahdollisimman suuria neitejä. Nykyisin armeijassa opitaan erinäisiä hyödyllisiä taitoja kuten käsikranaattien heittämistä, hygienian harjoittamattomuutta ja ihmisten tappamista. Mutta elämme kovia aikoja, ja tänäpäivänä tulee eteen valitetavan harvoin tilanteita joissa yllättävä käsikranaatin heitttäminen piristäisi unettavaa cocktailtilaisuutta.
Näin ollen armeijan opissa teräksiseksi taotut urokset vapauduttuaan huomaavat uusien taitojensa hyödyttömyyden, lysähtävät sohvalle uhkuen apatiaa eivätkä tee mitään. Tämä on ymmärrettävää, sillä suurin osa miehistä on henkiseltä tasoltaan jossakin liiskatun ananaksen ja muurahaiskarhun välimaastossa, ja tuntevat olonsa hyvin tyytyväiseksi jos saavat istua sohvalla juoden pirkkaolutta ja katsoen televisiosta kuinka ihmiset ajavat autolla ympyrää.
Samaan aikaan naiset joutuvat suorittamaan asunnonhuoltoon liittyviä mystisiä ja vaikeasti hallittavia rituaaleja, kuten pölyjen pyyhkimistä asioiden päältä ja roskien viemistä yhdestä paikasta toiseen paikkaan. Sen sijaan että naiset esimerkiksi aseellisesti uhaten pakottaisivat miehensä tekemään jotakin edellymainituista toimenpiteistä, he tyytyvät tilanteeseen, sillä heidän suurin nautintonsa on tavata lajitovereitaan kahviloissa ja kertoa kuinka sietämättömiä ja avuttomia heidän miehensä ovat.
Tähän suuren yhteiskunnalliseen tarpeeseen iskisi neitiarmeija, jossa karskeille miehille paljastettaisiin näiden mystisten rituaalien salat, joiden suorittamista he eivät ole ennen pitäneet edes mahdollisina leveiden harteidensa ja yleisluontoisesti pursuavan maskuliinisuutensa vuoksi.
Puolen vuoden koulutuksessa opittaisiin perustaidot, kuten imurointi, tiskaaminen sekä tupperwarekutsujen järjestäminen
Vuoden mittainen koulutus olisi perusteellisempi, ja sen suorittaneet saisivat osakseen suurta yhteiskunnallista arvostusta. Siinä opittaisiin kuinka peittää asunnon jokainen vapaa pinta erilaisilla epäkäytännöllisillä värikkäillä koriste-esineillä, sovittamaan olohuoneen verhot yhteen sohvakaluston kanssa (kangastekstuurit, värisävyt, muotoilu yms.), ja korkeimpana femiiniyden muotona, kävelemään ympäri asuntoa vain pyyhe päällä, sata papiljottia päässä tykittäen sarjatulella erilaisia voiteita ja meikkejä ympäri päätänsä onnistuen silti mestarillisesti kertomaan tuttavapiirinsä viimeaikaiset juorut, parisuhdekiemurat ja uudet jännittävät tavat valmistaa parsaa.
Tälläinen kansallinen muutos ei jäisi vaille seuraamuksia. Suomalainen yhteiskunta romahtaisi täydellisesti. Naiset ajautuisivat kriisiin joutuessaan keksimään uusia tapoja valittaa miehilleen, jotka sipsuttaisivat vaalenpunainen esiliina yllään pitkin taloa pyyhkimässä pölyjä Iittala-maljakoista ja haluaisivat erilaisia värikkäitä tuoksukynttilöitä jokaiseen huoneeseen. Yliopistofeministit ajautuisivat kriisiin miesten tehdessä yllättävimmän mahdollisen vedon, asettumalla naiseksi naisen paikalle. Yhtäkkiä heidän täytyy tehdä kaikkensa keksiäkseen uusia tapoja syyllistää miessukupuolta yhteiskunnan pilaamista litkiessään halpaa punaviiniä Kallion kimppakämpissään sen sijaan että tekisivät jotain hyödyllistä, kuten ryhtyisivät naulakoiksi.
Siltä varalta että joku sattuisi hyökkäämään Suomeen, olettaen että Suomi epäonnistuu tehtävässään kohota entistä korkeammalle listalla maailman merkityksettömimmistä maista, olisi puolustusratkaisu helppo. Koko armeijan reservi tekisi joukkoiskuna Suomen rajalle balettiesityksen Joutsenlammesta, ja tappaisi vihollisarmeijan nauruun.
Näin ollen armeijan opissa teräksiseksi taotut urokset vapauduttuaan huomaavat uusien taitojensa hyödyttömyyden, lysähtävät sohvalle uhkuen apatiaa eivätkä tee mitään. Tämä on ymmärrettävää, sillä suurin osa miehistä on henkiseltä tasoltaan jossakin liiskatun ananaksen ja muurahaiskarhun välimaastossa, ja tuntevat olonsa hyvin tyytyväiseksi jos saavat istua sohvalla juoden pirkkaolutta ja katsoen televisiosta kuinka ihmiset ajavat autolla ympyrää.
Samaan aikaan naiset joutuvat suorittamaan asunnonhuoltoon liittyviä mystisiä ja vaikeasti hallittavia rituaaleja, kuten pölyjen pyyhkimistä asioiden päältä ja roskien viemistä yhdestä paikasta toiseen paikkaan. Sen sijaan että naiset esimerkiksi aseellisesti uhaten pakottaisivat miehensä tekemään jotakin edellymainituista toimenpiteistä, he tyytyvät tilanteeseen, sillä heidän suurin nautintonsa on tavata lajitovereitaan kahviloissa ja kertoa kuinka sietämättömiä ja avuttomia heidän miehensä ovat.
Tähän suuren yhteiskunnalliseen tarpeeseen iskisi neitiarmeija, jossa karskeille miehille paljastettaisiin näiden mystisten rituaalien salat, joiden suorittamista he eivät ole ennen pitäneet edes mahdollisina leveiden harteidensa ja yleisluontoisesti pursuavan maskuliinisuutensa vuoksi.
Puolen vuoden koulutuksessa opittaisiin perustaidot, kuten imurointi, tiskaaminen sekä tupperwarekutsujen järjestäminen
Vuoden mittainen koulutus olisi perusteellisempi, ja sen suorittaneet saisivat osakseen suurta yhteiskunnallista arvostusta. Siinä opittaisiin kuinka peittää asunnon jokainen vapaa pinta erilaisilla epäkäytännöllisillä värikkäillä koriste-esineillä, sovittamaan olohuoneen verhot yhteen sohvakaluston kanssa (kangastekstuurit, värisävyt, muotoilu yms.), ja korkeimpana femiiniyden muotona, kävelemään ympäri asuntoa vain pyyhe päällä, sata papiljottia päässä tykittäen sarjatulella erilaisia voiteita ja meikkejä ympäri päätänsä onnistuen silti mestarillisesti kertomaan tuttavapiirinsä viimeaikaiset juorut, parisuhdekiemurat ja uudet jännittävät tavat valmistaa parsaa.
Tälläinen kansallinen muutos ei jäisi vaille seuraamuksia. Suomalainen yhteiskunta romahtaisi täydellisesti. Naiset ajautuisivat kriisiin joutuessaan keksimään uusia tapoja valittaa miehilleen, jotka sipsuttaisivat vaalenpunainen esiliina yllään pitkin taloa pyyhkimässä pölyjä Iittala-maljakoista ja haluaisivat erilaisia värikkäitä tuoksukynttilöitä jokaiseen huoneeseen. Yliopistofeministit ajautuisivat kriisiin miesten tehdessä yllättävimmän mahdollisen vedon, asettumalla naiseksi naisen paikalle. Yhtäkkiä heidän täytyy tehdä kaikkensa keksiäkseen uusia tapoja syyllistää miessukupuolta yhteiskunnan pilaamista litkiessään halpaa punaviiniä Kallion kimppakämpissään sen sijaan että tekisivät jotain hyödyllistä, kuten ryhtyisivät naulakoiksi.
Siltä varalta että joku sattuisi hyökkäämään Suomeen, olettaen että Suomi epäonnistuu tehtävässään kohota entistä korkeammalle listalla maailman merkityksettömimmistä maista, olisi puolustusratkaisu helppo. Koko armeijan reservi tekisi joukkoiskuna Suomen rajalle balettiesityksen Joutsenlammesta, ja tappaisi vihollisarmeijan nauruun.
Mies keksii taiteen
"Tämä on taidetta!"
huudahti parrakas mies
laittoi ämpärin päähänsä
ja ratsasti hevosella alas kerrostalon katolta
huudahti parrakas mies
laittoi ämpärin päähänsä
ja ratsasti hevosella alas kerrostalon katolta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)