Päivitettyjä sananlaskuja

Suomalaisten sananlaskujen perinne on täynnä suuria tyhjänpäiväisyyksiä, jotka ovat sekä mielikuvituksettomia että järjenvastaisia. Niiden pääasiallinen funktio on ollut tarjota ihmisille yksinkertaisia vastauksia tilanteisiin, jossa heidän on odotettu käyttävän aivosolujaan johonkin muuhun kuin pingiksen pelaamiseen. Enimmäkseen ne ovat huonoa kansallista itsetuntoa korostavia masentavia latteuksia, jotka motivoivat erinomaisesti kaivamaan oman hautakuopan routaiseen maahan, sitten kuolemaan, ja sitten peittämään oman hautansa.
Olen päivittänyt joitakin tunnettuja sananlaskuja nykyaikaiseen muotoon, jotta ne tarjoaisivat entistä suurempaa käytännönhyötyä lukijoilleen:

"Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vielä parempi Alfa Romeo autotallissa ja kymmenen miljoonaa tilillä."

"Ahkeruus kovan onnenkin voittaa. Sata orjaa ahkeruudenkin voittaa."

"Puhtaus on puoli ruokaa. Syö saippuaa, köyhä."

"Rakkaalle lapsella on monta nimeä. Ja huonomuistiset vanhemmat."

"Soma kuin sika pienenä. Tämä ei vielä lupaa paljoa."

"Suu valehtelee mutta silmät puhuvat totta. Positiivisena puolena, silmät eivät puhu."

"Sopu sijaa antaa. Kuten myös moottorisaha."

"Älä pure ruokkivaa kättä. Sen sijaan kolkkaa käden omistaja, varasta hänen lompakkonsa ja tyhjennä jääkaappi."

"Asioilla on kaksi puolta. Tämän sananlaskun keksijällä kaksi aivosolua."

"Leipä miehen tiellä pitää. Useimmat suosivat silti autolla ajamista."

"Haukkuva koira ei pure. Ei tosin ole kannattavaa odottaa haukkumisen loppumista."

"Jos antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden. Jos antaa pahalle kirjepommin, paha räjähtää kadulla kävellessään."

"Historia toistaa itseään. Historia toistaa it... Hetkinen?"

"Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Seuraavaksi luvassa rikkihapposade, ydinsota ja Kauniit ja rohkeat-uusintamaraton samana päivänä."

"Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Esimerkiksi, palkkaamalla hullun töihin."

Jäätelöimperiumi

Kehittelin ideoita, joilla voisin valloittaa jäätelömarkkinat. Keksinpalaset ja suklaapommit jäätelön seassa ovat jo hieman nähty, kuten romanttisia lupauksia uhkuvat nimivalinnat. Tässä muutama kehittelemäni ajatus uudentyyppisistä jäätelöelämyksistä:

Melankolia:
Kuolleita lehtiä, multaa ja lahoavia puunpaloja.

Keuhkosyöpä:
Piipputupakkaa ja juoksevaa tervaa.

Yhden yön erehdys:
Huulipunanpaloja, seissyttä shampanjaa sekä halpaa hajuvettä.

Media-assistentin työllisyysnäkymä:
Tyhjä jäätelölaatikko.

Viuh!

Suunnittelin hankkivani liukutolpan. Siis kahden kerroksen välillä olevan tolpan, jota pitkin voi singahtaa kerroksesta toiseen. Yleensä ylemmästä alempaan, koska perinteisesti painovoima toimii vain yhteen suuntaan. Tämä on tuttu liikkumakeino mm. Batmanin ja lepakkoluolan välillä. Sille on varmasti olemassa jokin oikeaoppisempi nimi kuin "liukutolppa", mutta se viisi sekuntia jonka asian tarkistaminen Googlesta veisi ei suoranaisesti tuntunut vaivan arvoiselta.
Ennen kuin aloin sahata lattiaani reikää, tulin hetkeksi miettineeksi moisen svengaavan liikkumamuodon vaaroja.
Entä jos ote irtoaa? Olisi vaivaannuttavaa, jos kuolintodistuksessa lukisi "Taittoi niskansa epäonnistuttuaan liukatolpan käyttämisessä". (Sitä vastoin paljon siistimpi kuolinsyytodistuksenkuolinnimike olisi "Sai miekan sydämeensä merirosvolaivan kapinassa").
Lisäksi luulisi ettei yksi metallinen tolppa juurikaan hidasta liikkumista, joten eikö olisi vain sama asia leikata lattiaan reikä ja hypätä siitä alas. Sitten aloin miettiä miksi ylipäänsä sahata lattiaan reikä sen sijaan että käyttäisi vaikkapa, no, ovia ja portaita.
Sitten murskauduin henkisesti tajuttuani ajankäyttöni prioriteettien puutteen, ja tunsin tarpeen sekoittaa gin & tonicin.

Latteuksia, sarjatulella

Toisinaan pohdiskelen tapoja joilla rikastua, ihan vain siksi että voisin sytytellä sikareja seteleillä ja kylpeä konjakissa. Tekemieni havaintojen perusteella epäilen, että paras vaihtoehto olisi ryhtyä jonkinlaiseksi uskonnolliseksi ylimykseksi tai poliittiseksi posetiivariksi, jonka ainoa tehtävä olisi ampua suustaan epämääräisyyksiä, jotka kuulostavat hyvin syvällisiltä mutta joista ei ole mitään hyötyä. Kuten Dalai Lama, joka pääasiassa syö riisiä ja kehottaa olemaan kiva, ja on tästä syystä arvostettu älykkö.

Mainion tuoreen esimerkin tämänsorttisesta puijauksesta tarjoaa Sauli Niinistön jumalallista valoa hehkuva syrjäytymisentorjuntasivusto www.tavallisia.fi. Suurella juhlavuudella on kyhätty kasaan omituinen sivusto, jonka graafinen ulkoasu on kiinnostava yhdistelmä mitäänsanomattomuutta ja sekavuutta, ja joka tarjoaa kymmeniä sivuja täynnä itsestäänselviä latteuksia, joiden rinnalla keskiverron turkkilaispizzerian ruokalista vaikuttaa Sartren esseekokoelmalta.

Asia on herättänyt suurta kummastusta ja tuohtumusta, jossa on ilmeisesti kokonaan jäänyt huomaamatta että koko sivusto on ilmiselvä vitsi. Tämä on ymmärrettävää, koska kyseessä on ensimmäinen kerta historiassa kun Sauli Niinistöllä on jotain tekemistä vitsailun kanssa. Kyseistä sivustoa on kuitenkin mahdotonta lukea nauramatta kaikenaikaa hyvin epämiehekkäästi hihittäen. Luin sivustoa hulvattoman epäuskon alaisuudessa, ja kliksauttelin itseäni edestakaisin uskomattoman kömpelössä sivurakenteessa, jonka valkoisesta ankeudesta vuoroin sinkoutui silmilleni toinen toistaan pölvästimäisempiä neuvoja, vuoroin kliseisiä kuvia toisiaan pitelevistä käsistä. Sivuston nimi ironisoi jo itseään: "Ihan tavallisia asioita- eli ei näistä mitään hyötyä ole, hähää!". Operaation jatkuessa huomasin nauravani aina vain hallitsemattomammin. Nauroin niin paljon että join epähuomiossa pullon viiniä, putosin alas parvekkeeltani ja menin naimisiin ruusupensaan kanssa. Toivuttuani tästä koettelemuksesta ja laitettuani avioerohakemuksen vireille tunsin halun henkilökohtaisesti onnitella Niinistön työtiimiä tästä mainiosta huumorisivustosta, joka on erinomainen satiiri siitä, millainen lässähdys Niinistön kampanja syrjäytymisen ehkäisemiseksi olisi voinut pahimmillaan olla.

Onneksi tätä projektia ei ole tehty tosissaan suurella rahalla asiantuntijalauman voimin. Silloinhan se olisi vain kolossaalisen typerää irvailua, josta seuraava vaihe olisi rakentaa presidentinlinnan päälle keskisormen muotoinen tykki ja ampua sillä oksennusta kansalaisten päälle.

Koska tässä bisneksessä kuitenkin varmasti liikkuu kelpo rahat, tarjoan tässä muutamia hyviä neuvoja ilmaiseksi:

"Hengittäminen on hyödyllistä".
"Oman päänsä hakkaaminen vasaralla ei ole viihteellistä"
"On hyvin vaikeaa ajaa autolla itsensä päältä"
"Jos tapaat iltakävelyllä leijonan, on hyvä omata laadukkaat juoksukengät"
"Kannattaisi olla rikas eikä köyhä"
"Rikkihappo ei useinkaan ole kahvia"
"Housuja ei pidetä päässä"
"Lapsen yli ajaminen ruohonleikkurilla ei ole suositeltavaa"

 Voitte vain arvailla, kuinka hyviä neuvoja antaisin vaikkapa viiden miljoonan tuntipalkalla.

Taidetta pölvästeille

Bisnesidea joka ei voisi epäonnistua: Huonon taiteen galleria.
Paikka jossa myytäisiin uskomattoman huonoa taidetta hyvin kalliiseen hintaan. Tietysti Punavuoressa. Huonoja lyijykynytöherryksiä Elviksestä ruskeiden kirjakuorien taakse piirrettyinä. Käytettyjä nenäliinoja kehystettyinä kultaraameihin. Ikea-huonekaluja, joiden yli on ajettu rekalla ja sitten sytytetty palamaan.
Gallerian nimi olisi Ylvään Öykkäröivä Roska Galleria. Tuttavallisemmin YÖRG.
Näyttelynavajaiset olisivat aina tilaisuus, josta kuhistaisiin hipsteriviikset suhisten Punavuoren kahviloissa espressokuppien äärellä. "Olettekos kuulleet huhuja YÖRGin syksyn valikoimasta?", hihkuisivat hipsterit pikkusistoiltaan varastamissa housuissa, "Kuulemma ne ovat tällä kertaa koonneet puhelinluettoja pinoiksi ja kaataneet niiden päälle majoneesia!". "Iiik, kuinka tietoisen epätaiteellista. Nyt tiedän mihin käytän työttömyyspäivärahani!", kiljuisivat hipsterit niin että heidän lasittomat silmälasinsa putoaisivat itusalaattiin. 
Näyttelytilassa itsetietoiset hipsterit ja ylimieliset taidesnobit hekumoisivat kaiken huonon taiteen keskellä. He eivät voisi kuvitella hauskempaa asiaa kuin maksaa tuhansia euroja siitä, että saavat olohuoneensa jotakin uskottoman rumaa ja epäkäytännöllistä viihdyttämään heitä ironisesti. Aina tavatessaan ystäviään brandylasillisella ennen oopperaan lähtöä he voisivat vitsailla asiasta kepeästi:
"Oh, Hilda, enpä olisi uskonut että Säkkipilliä Soittava Täytetty Mursu näyttää olohuoneessamme vielä pahemmalta kuin luulinkaan!".
"Totisesti, Bernard. Luulen että meidän on pakko ostaa samaan sarjaan kuuluva Pinkki Pahanhajuinen Puhveli vain tasapainottamaan tilannetta".
"Kultaseni, tiedäthän että se tulee maksamaan tuhansia?"
"Tiedän. Mahtavaa, eikö olekin. Hihihihii!"
"Hohohohoo!"

Eleganssin salat

Juhlavuuden nimissä ihmiset ovat valmiita altistamaan itsensä mitä oudoksuttavimmille ilmiöille. Missä vain ovat juhlat, siellä vallitsee epämukavien käytäntöjen viidakko.
Kuten vaikkapa kravatit. Ne ovat kangasviipaleita, jotka sidotaan monimutkaisella rituaalilla kaulan ympärille jotta vaikutelma olisi arvokas, vaikka ne tuntuvatkin vain siltä kuin kuristajakäärme tekisi läheistä tuttavuutta kaulasi kanssa.
Kaikista keljuin keksintö ovat kuitenkin kahvikupit. Juhlissa tulee käyttää vain mahdollisimman pieniä kahvikuppeja, jotka tulee asettaa samaa sarjaa olevan sangen pienen lautasen päälle. Palveluhenkilökunnalle maksetaan siitä, että he kaatavat nämä kupit täyteen kuumia nesteitä, jotka pienikin tahaton liikerata saa ylitsevuotaisesti pärskymään kupin laitojen ylitse. Tämän myötä käynnistyy vaarojen täyttämä retki kahvipöydästä kohti istumapaikkaa, jotka ammattimaisen kieroutuneisuuden nimissä on pyritty sijoittumaan mahdollisimman kauas toisistaan. Matkan ainoa pyrkimys on yrittää selvitä takaisin pöytään siten että noin puolet kahvista olisi jäljellä kupissa, eikä liian paljon siitä olisi läikkynyt esimerkiksi lattialle tai sattumanvaraisen sukulaisen niskaan.
Seuraavan kerran osallistuanne tämän tyyppisiin juhliin, kehoitan etsimään käsiinne juhlien järjestävän tahon ja kaatamaan hänen päälleen kupillisen kuumaa kahvia hyvin hitaasti, ja lausua samaan aikaan juhlavasti elehtien: "Tässä sinulle eleganssia, senkin vanha nauris!".

Vincent Price & Kermit